Kaik­ki us­kon­not, kris­ti­nus­ko mu­kaan lu­kien, ovat kiin­nos­tu­nei­ta to­tuu­des­ta, pe­rim­mäi­ses­tä to­tuu­des­ta. Se on nii­den yk­kö­sa­sia – ker­toa mikä sen mu­kaan vii­me kä­des­sä on tot­ta maa­il­mas­ta, Ju­ma­las­ta, ih­mi­ses­tä. To­tuus on enem­män kuin se, min­kä nä­em­me tai en­sim­mäi­se­nä tu­lee mie­leen. Tämä halu löy­tää se­li­tys kai­kel­le on vah­va ja se on si­sään­ra­ken­net­tu mei­hin. Et­sim­me to­tuut­ta ja vas­tauk­sia ky­sy­myk­siin: on­ko Ju­ma­la ole­mas­sa? Mik­si me olem­me ole­mas­sa? Mik­si mi­tään on ole­mas­sa? On­ko ih­mi­nen pe­ri­mäl­tään hyvä vai paha? Kuka on oi­ke­as­sa, mikä on to­tuus? Mil­lä ta­voin voin va­kuut­tua to­tuu­des­ta? Mikä to­dis­taa sen?