Kaik­ki us­kon­not, kris­ti­nus­ko mu­kaan lu­kien, ovat kiin­nos­tu­nei­ta to­tuu­des­ta, pe­rim­mäi­ses­tä to­tuu­des­ta. Se on nii­den yk­kö­sa­sia – ker­toa mikä sen mu­kaan vii­me kä­des­sä on tot­ta maa­il­mas­ta, Ju­ma­las­ta, ih­mi­ses­tä. To­tuus on enem­män kuin se, min­kä nä­em­me tai en­sim­mäi­se­nä tu­lee mie­leen. Tämä halu löy­tää se­li­tys kai­kel­le on vah­va ja se on si­sään­ra­ken­net­tu mei­hin. Et­sim­me to­tuut­ta ja vas­tauk­sia ky­sy­myk­siin: on­ko Ju­ma­la ole­mas­sa? Mik­si me olem­me ole­mas­sa? Mik­si mi­tään on ole­mas­sa? On­ko ih­mi­nen pe­ri­mäl­tään hyvä vai paha? Kuka on oi­ke­as­sa, mikä on to­tuus? Mil­lä ta­voin voin va­kuut­tua to­tuu­des­ta? Mikä to­dis­taa sen?

Pe­sin au­ton ik­ku­nat. Sen jäl­keen mat­kan­te­ko tun­tui pa­rem­mal­ta ja tur­val­li­sem­mal­ta. Mai­se­mat näyt­ti­vät veh­reim­mil­tä, pal­jon kau­niim­mil­ta. Olet var­maan huo­man­nut sa­man: ik­ku­nan pesu ko­dis­sa tai au­tos­sa pa­ran­taa nä­kö­a­lo­ja. Jos­kus mie­tim­me vai­ke­aa on­gel­maa. Kun se rat­ke­aa tai löy­däm­me uu­den suh­tau­tu­mis­ta­van ky­sei­seen haas­tee­seen, tun­tuu, et­tä koko elä­mä kir­kas­tuu.

Tänä sun­nun­tai­na vie­täm­me hel­lun­tain jäl­keis­tä ai­kaa eli 7 päi­vää hel­lun­tais­ta. Tämä 27.7.2025 sun­nun­tai on sii­tä eri­koi­nen, et­tä sen evan­ke­liu­min sa­no­ma­na on Ju­ma­lan tah­to ja käs­kyt. Jee­sus Kris­tus tuli täyt­tä­mään Raa­ma­tus­sa meil­le Ju­ma­lan käs­kyt ja lait.

Ny­kyi­siin il­mi­öi­hin kuu­luu ”so­me­rai­vo”. Se on sitä, et­tä jon­kun hen­ki­lön, yleen­sä jul­ki­suu­des­ta en­nes­tään tu­tun, töp­päi­lyyn tai yk­sit­täi­seen mo­kaan suh­tau­du­taan en­nen­nä­ke­mät­tö­män kiuk­kui­ses­ti. Se on kuin vir­ran pyör­re, jota ei voi py­säyt­tää. Ei au­ta pa­hoit­te­lu ei­kä an­teek­si­pyyn­tö.

Ke­sän juh­liin ja ih­mi­se­loon muu­ten­kin kuu­luu vuo­roin häi­väh­dys iloa ja toi­veik­kuut­ta, vuo­roin sy­väl­tä kou­rai­se­vaa ym­mär­rys­tä kai­ken ka­to­a­vai­suu­des­ta. Ru­noi­li­ja Ei­no Lei­no, jon­ka päi­vää sun­nun­tai­na vie­täm­me, on tuon sie­lun­mai­se­man ku­vaa­ja­na kuin suo­ma­lais­ten sy­dän­juu­ril­la.

Ke­sä­ai­ka on usein juh­lien ai­kaa. On ai­na­kin val­mis­tu­jai­sia, rip­pi­juh­lia ja häi­tä. Eh­kä si­nul­le­kin on tul­lut täl­le ke­säl­le kut­su jo­hon­kin juh­liin tai olet ken­ties it­se juh­lan koh­de!

Viik­ko sit­ten vie­tim­me hel­lun­tai­ta, jota voi pi­tää kir­kon syn­ty­mä­päi­vä­nä. Apos­to­lien te­ois­sa ker­ro­taan, kuin­ka Pyhä Hen­ki las­keu­tui ope­tus­las­ten yl­le ja nämä al­koi­vat kas­ta­maan ja liit­tä­mään ih­mi­siä kir­kon jä­se­nik­si. Nyt, viik­ko hel­lun­tain jäl­keen, or­to­dok­si­nen kirk­ko viet­tää kaik­kien py­hien sun­nun­tai­ta.

Kesä on suu­rien ja pien­ten juh­lien ai­kaa. It­sel­lä­ni juh­la­kau­si al­koi jo men­neel­lä vii­kol­la, kun vie­tim­me äi­din 75-vuo­tis­juh­lia. Lu­vas­sa on vie­lä ai­na­kin kah­den ser­kun hää­juh­lat ja vel­jen­po­jan rip­pi­juh­lat ke­sän mit­taan.

Jää­hy­väis­het­ket ovat her­kis­tä­viä; ne kos­ket­ta­vat mei­tä ai­van eri­tyi­sel­lä ta­val­la. Oli­pa hy­väs­tien syy mikä hy­vän­sä, her­kis­tym­me kai­kel­le sil­le, mitä ym­pä­ril­läm­me ta­pah­tuu.

Hy­räi­len usein mie­les­sä­ni lau­lu­ja hy­vin lai­das­ta lai­taan. Tuos­ta pään si­säi­ses­tä ju­ke­bok­sis­ta löy­tyy pal­jol­ti ko­ti­mais­ta pop­pia ja is­kel­mää, joi­ta on help­po lau­laa mu­ka­na au­toa aja­es­sa tai ko­to­na pö­ly­jä pyyh­kies­sä.

Olem­me tai­vaan kan­sa­lai­se­na maan pääl­lä. Olem­me ko­ti­maam­me kan­sa­lai­sia. Kan­sa­lai­suus tuo oi­keuk­sia ja vel­vol­li­suuk­sia. Kun koh­taam­me toi­si­am­me, vaik­ka ul­ko­mail­la, on kiva koh­da­ta sa­man maan kan­sa­lai­nen. Se re­so­noi meis­sä, tun­nem­me yh­teen­kuu­lu­vuut­ta.

Piis­pa Ee­ro Huo­vi­sen oma­koh­tai­nen kir­ja Äi­tiä ikä­vä ja sii­hen pe­rus­tu­va, useis­sa Suo­men te­at­te­reis­sa esi­tet­ty näy­tel­mä ovat he­rät­tä­neet voi­mak­kai­ta tun­tei­ta. Var­sin­kin näy­tel­män kat­so­jis­sa, niin nai­sis­sa kuin mie­his­sä­kin.

Va­jo­an uu­pu­nee­na Lei­von­mä­en kir­kon penk­kiin. Kii­ras­tors­tain mes­su on al­ka­mas­sa. Tu­lin kirk­koon et­si­mään rau­haa ja sel­keyt­tä­mään aja­tuk­si­a­ni. Ar­jen vä­sy­mys­kier­re yh­dis­tet­ty­nä lii­al­li­seen kän­ny­kän tui­jot­ta­mi­seen ei ole hyvä yh­dis­tel­mä. Olen le­vo­ton.

Kau­pal­li­ses­sa mai­non­nas­sa ker­ro­taan usein uu­den asi­ak­kaan eduis­ta. Te­le­o­pe­raat­to­rit ja muut pal­ve­lu­tar­jo­a­jat lu­paa­vat uu­sil­le liit­ty­jil­le lah­juk­sia ja alen­nuk­sia, mut­ta van­ho­jen asi­ak­kai­den osa­na on mak­saa täy­det mak­sut ja hy­väk­syä uu­det hin­nan­ko­ro­tuk­set.

 Hil­jai­sen vii­kon evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus­ta vie­dään ris­tiin­nau­lit­ta­vak­si. Hän uu­puu kai­ken ko­ke­man­sa ki­du­tuk­sen jäl­keen ris­tin al­le.