Kau­pal­li­ses­sa mai­non­nas­sa ker­ro­taan usein uu­den asi­ak­kaan eduis­ta. Te­le­o­pe­raat­to­rit ja muut pal­ve­lu­tar­jo­a­jat lu­paa­vat uu­sil­le liit­ty­jil­le lah­juk­sia ja alen­nuk­sia, mut­ta van­ho­jen asi­ak­kai­den osa­na on mak­saa täy­det mak­sut ja hy­väk­syä uu­det hin­nan­ko­ro­tuk­set.

 Hil­jai­sen vii­kon evan­ke­liu­mis­sa Jee­sus­ta vie­dään ris­tiin­nau­lit­ta­vak­si. Hän uu­puu kai­ken ko­ke­man­sa ki­du­tuk­sen jäl­keen ris­tin al­le.

Tu­le­va­na sun­nun­tai­na vie­täm­me pal­mu­sun­nun­tai­ta. Pal­mu­sun­nun­tai­na aloi­tam­me hil­jai­sen vii­kon vie­ton, jol­loin ly­hy­en ajan si­säl­lä vie­te­tään mon­ta pe­räk­käis­tä kris­til­lis­tä juh­la­py­hää.

Tu­le­vas­ta sun­nun­tais­ta al­ka­en paas­to­nai­ka on sy­vim­mil­lään. Sik­si päi­vää on sa­not­tu kär­si­myk­sen sun­nun­taik­si.

Tar­vit­sem­me ra­vin­toa elääk­sem­me. Pyyn­tö: ”An­na meil­le mei­dän jo­ka­päi­väi­nen lei­päm­me”, on edel­leen ajan­koh­tai­nen.

”Lu­paan tänä vuon­na pa­nos­taa it­see­ni ja hy­vin­voin­tii­ni! Lu­paan, et­tä en­si vii­kol­la näh­dään! Lu­paat­ko, et­tä et ker­ro tätä ke­nel­le­kään? Lu­paat­ko ra­kas­taa mi­nua ai­na? Lu­paan, et­tä huo­men­na men­nään leik­ki­puis­toon kaup­pa­reis­sul­la! Kun os­tat tä­män tuot­teen, lu­paam­me et­tä et tule ka­tu­maan!”

Jee­sus koh­ta­si mo­nia ih­mi­siä, jot­ka pyy­si­vät hä­nel­tä apua. Jos­kus Jee­sus oli hil­jaa pyyn­nön kuul­tu­aan ei­kä aut­ta­nut heti.

Tuh­ka­kes­ki­vii­kos­ta al­kaa paas­to­nai­ka. Päi­vää on vie­tet­ty ai­na­kin vuo­des­ta 1099. Ka­to­li­ses­sa kir­kos­sa jot­kut ovat tul­leet kirk­koon yk­sin­ker­tai­ses­sa säk­ki­pu­vus­sa tuh­kaa pään pääl­le ri­po­tel­tu­na pal­jain ja­loin (Dan.9:3). En­sin näin toi­mi­vat kir­kon yh­tey­des­tä sul­je­tut, jot­ka val­mis­tau­tui­vat paas­ton ai­ka­na jul­ki­seen syn­nin­tun­nus­tuk­seen ja kir­kon jä­se­nyy­den ta­kai­sin saa­mi­seen. Ai­kaa myö­ten muut­kin al­koi­vat nou­dat­taa tätä ta­paa. Eri­tyi­ses­ti ne, jot­ka ha­lu­si­vat ri­pit­täy­tyä eli tun­nus­taa syn­tin­sä Ju­ma­lal­le.

Jos ei ole it­se fyy­si­ses­ti so­kea, on jos­kus, useim­mi­ten vai­kea ja jopa mah­do­ton­ta ym­mär­tää so­ke­a­na ole­mis­ta. Het­ken sil­mät kiin­ni, sok­ko­na elä­mi­nen ei li­sää to­del­lis­ta ym­mär­tä­mis­tä. On­nek­si on kek­sit­ty mo­nia ta­po­ja so­kei­den elä­mi­sen hel­pot­ta­mi­sek­si ja aut­ta­mi­sek­si. Myös tätä leh­teä on va­paa­eh­tois­voi­min lu­et­tu ää­ni­leh­dek­si nä­kö­vam­mai­sil­le. Jo­kai­nen meis­tä voi ol­la tuol­lai­nen apu so­ke­al­le, ol­la hä­nen sil­mi­nään.

Asi­at ei­vät yleen­sä se­lit­te­lys­tä pa­ra­ne. Ai­na kun jos­sain asi­as­sa on sitä niin kut­sut­tua ”se­li­tyk­sen ma­kua”, kuu­li­jan si­sim­mäs­sä he­rää epäi­lys, et­tä tä­hän on nyt koi­ra hau­dat­tu­na.

Elä­män help­poi­na päi­vi­nä tämä saat­taa unoh­tua ja moni asia saat­taa tun­tua it­ses­tään­sel­vyy­del­tä. Elät elä­mä­si voi­mis­sa ja koet voi­va­si hal­li­ta elä­mää­si. Kun ajan ra­jal­li­suus koh­taa, huo­maat omien voi­ma­va­ro­je­si eh­ty­vän tai koh­taat sa­man lä­hei­sen ih­mi­sen elä­mäs­sä, it­ses­tään­sel­vyy­det lak­kaa­vat. Ne voi­vat ol­la ki­pei­tä­kin pro­ses­se­ja.

Osa vii­me vuo­den lop­pu­puo­len uu­ti­sis­ta koh­den­tui Jee­sus-ni­meen, joka he­rät­ti kes­kus­te­lua vir­ka­mie­hiä myö­ten.

Hel­mi­kuun en­sim­mäi­se­nä sun­nun­tai­na vie­täm­me kynt­ti­län­päi­vää. Ai­koi­naan on kir­kos­sa käy­tet­tä­vät kynt­ti­lät ol­lut ta­pa­na siu­na­ta käyt­töön näin ke­vään kor­val­la, sii­tä nimi kynt­ti­län­päi­vä

Vii­me vuo­den pää­si­äi­sen ai­kaan me­di­a­per­soo­na Tuo­mas En­bus­ke ker­toi tul­leen­sa us­koon jär­kei­le­mäl­lä. Mi­nus­ta se oli var­sin häm­men­tä­vää.

Kris­tit­ty­jen yk­sey­den ru­kous­viik­ko al­kaa. Myös Jout­san kir­kos­sa vie­te­tään yh­teisk­ris­til­lis­tä ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta, joka toi­vot­ta­vas­ti ko­ko­aa yh­teen kris­tit­ty­jä eri seu­ra­kun­nis­ta.