Re­port­te­ri­nu­ra­ni al­ku­tai­pa­leel­la sil­loi­nen Lu­han­gan po­liit­ti­siin voi­miin lu­keu­tu­nut Sep­po Kär­nä (kesk.) opas­ti al­le­kir­joit­ta­nut­ta, et­tä pi­tä­jän po­li­tii­kas­sa on ai­na iso jouk­ko ”joo­joo­mie­hiä”, jot­ka sei­laa­vat enem­mis­tön mu­ka­na. Ja sit­ten on pie­nem­pi po­ruk­ka, joka us­kal­taa vä­hän aja­tel­la ja sa­no­a­kin.

”Pois­sa sil­mis­tä, pois­sa mie­les­tä”, sa­noo sa­nan­las­ku. Sitä voi­daan käyt­tää eri­as­tei­sen vi­at­to­mas­ti tai vi­ko­ja tie­toi­ses­ti pei­tel­len. Yh­tä kaik­ki vies­ti on sama: nä­ky­mät­tö­myys vai­vut­taa asi­an, esi­neen tai ih­mi­sen un­ho­laan, jos­sa mer­ki­tys hä­mär­tyy. Sa­mal­la au­ke­aa ti­lai­suus vä­hät­te­lyl­le.

Jout­san Yrit­tä­jät ry:llä ja Jout­san kun­nal­la on ol­lut pit­kään pe­rin­tee­nä va­li­ta ylei­sö­ää­nes­tyk­sel­lä seu­tu­kun­nal­ta rau­tai­nen am­mat­ti­lai­nen – hen­ki­lö, joka hal­lit­see työn­sä su­ve­ree­nis­ti ja te­kee sen eri­tyi­sen hy­vin. Tun­nus­tus­ta on ja­et­tu vuo­sit­tain vuo­des­ta 2008 al­ka­en.

En­sin­nä­kin täy­tyy taas kiit­tää JS:ää, et­tä saan kir­joit­taa Päät­tä­jän ky­näs­tä -sar­jaan. Suo­sit­te­len edel­leen lu­ke­maan vuo­si sit­ten il­mes­ty­neen jou­lu­kuus­sa kir­joit­ta­ma­ni ve­si­huol­to­tee­mai­sen kir­joi­tuk­sen. Kir­joi­tus on edel­leen yh­tä ajan­koh­tai­nen kuin sil­loin.

Kun olin lu­ki­on en­sim­mäi­sel­lä, mel­ko tar­kal­leen 50 vuot­ta sit­ten, mi­nua pyy­det­tiin jou­luk­si Jäm­sän­kos­ken par­ti­o­lais­ten puk­ki­pal­ve­luun.

Leh­tiä lu­ke­van pää­tel­mä on karu: il­man hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­ta päi­vit­täi­ses­sä sa­nas­sa oli­si pa­rem­paa lu­et­ta­vaa. Tä­män­kin teks­tin pai­kal­la eh­kä oli­si jo­ta­kin miel­tä ylen­tä­vää.

Kun­ta­maa­il­mas­sa ele­tään kum­mal­lis­ta ai­kaa. Pit­käl­lä kun­tau­ral­la­ni en ole mois­ta ko­ke­nut. Kun­tia ra­vis­te­le­vat hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den pa­hoin­voin­ti, sote-ti­lo­jen yh­ti­öit­tä­mi­nen, val­ti­o­no­suu­suu­dis­tus, kil­pai­lu­lain­sää­dän­nön muu­tok­set, vä­es­tön ikään­ty­mi­nen ja syn­ty­vyy­den las­ku, muu­ta­mia mai­ni­tak­se­ni.

Kii­tos pai­kal­lis­leh­den, jon­net jäl­leen tie­tä­vät mikä on Jout­san Olym­pi­a­puis­to ja tun­te­vat sen taus­tan (JS 9.11.2025).

Noin 30 vuot­ta sit­ten läh­din naa­pu­rin pie­nen pai­nos­tuk­sen jäl­keen mu­kaan Lu­han­gan kun­nal­lis­po­li­tiik­kaan ja ase­tuin eh­dol­le kun­ta­vaa­lei­hin. Hiu­kan omak­si yl­lä­tyk­sek­se­ni ää­niä tuli riit­tä­väs­ti ja pää­sin läpi vai­kut­ta­maan kun­nan pää­tök­sen­te­koon.

Pen­goin Ylen uu­ti­sar­kis­toa. Siel­tä sil­mii­ni osui jut­tu, joka ra­por­toi juo­ru­a­mi­sen myön­tei­sis­tä vai­ku­tuk­sis­ta (10.7.2019). Kiin­nos­tuin niin, et­tä tu­tus­tuin myös al­ku­pe­räi­seen tut­ki­muk­seen, joka jul­kais­tiin so­si­aa­lip­sy­ko­lo­gi­an alan kan­sain­vä­li­ses­sä tie­de­leh­des­sä.

Kir­joi­tan tätä isän­päi­vä­nä ja ta­ju­an ol­lee­ni isä pian 12 vuot­ta. Vie­lä­kin vä­lil­lä huo­maan yl­lät­ty­vä­ni sii­tä, sil­lä en pi­tä­nyt it­se­ä­ni isä­kel­poi­se­na vie­lä kol­me­kymp­pi­se­nä­kään. Ajat­te­lin tuol­loin, et­tä en ky­ke­ni­si huo­leh­ti­maan lap­ses­ta, vaik­ka tämä syn­tyi­si puku pääl­lä ja val­miin työ­pai­kan kera.

Kes­ki-Suo­men liit­to ja Kes­ki-Suo­men hy­vin­voin­ti­a­lue kut­sui­vat tois­sa vii­kol­la kool­le kun­tien, hy­vin­voin­ti­a­lu­een ja maa­kun­nan lii­ton luot­ta­mus­hen­ki­löt ja joh­don yh­tei­seen Sy­dä­mel­lä-se­mi­naa­riin sy­ven­tä­mään vuo­ro­pu­he­lua ja luo­maan rat­kai­su­ja kes­ki­suo­ma­lais­ten hy­väk­si.

Mitä tie­kir­kol­la tar­koi­te­taan? Nuo­rem­pa­na tu­lin miet­ti­neek­si tätä ky­sy­mys­tä ai­na, kun näin maan­tien vie­res­sä asi­as­ta ker­to­van mer­kin.

Jout­san seu­tu­kun­nal­la lie­nee sa­ta­kun­ta Uk­rai­nan kan­sa­lais­ta. Heis­tä pää­o­sa on Ve­nä­jän hyök­käys­so­taa pa­os­sa ja EU:ssa pää­te­tyn ti­la­päi­sen suo­je­lun pii­ris­sä. Koko Suo­mes­sa hei­dän koh­ta­lo­to­ve­rei­taan on liki 50 000 – siis noin 10 ker­taa Jout­san seu­dun asu­kas­mää­rä.