Ai­em­mas­sa elä­mäs­sä tar­jou­tui mah­dol­li­suus is­tua eme­ri­tusp­ro­fes­so­ri Ris­to Ha­ri­sa­lon lu­en­noil­la. Hä­nen ydi­no­saa­mi­sen­sa liit­tyy eri­lais­ten or­ga­ni­saa­ti­oi­den pää­tök­sen­te­ko­kult­tuu­rei­hin, luo­vuu­teen, luot­ta­muk­seen ja hy­vään hal­lin­to­ta­paan.

Syys­päi­vä on jo ta­sat­tu, ja luon­to ym­pä­ril­lä heh­kuu vä­re­jä. Haa­vat pu­dot­te­le­vat kul­ta­ko­li­koi­ta hiek­ka­tiel­le. Kur­ki- ja han­hi­au­rat il­moit­te­le­vat vä­lil­lä tai­vaal­ta, et­tä on ai­ka ha­keu­tua läm­pi­mäm­piin il­ma­na­loi­hin.

Suo­ri­tin pe­rus­kou­lu­ni 1980-lu­vul­la. Tuo­hon ai­kaan oli käyn­nis­sä ”Kyl­mä sota” ja lap­sia pe­lo­tel­tiin ydin­so­dan syt­ty­mi­sel­lä.

Juu­ri tä­nään, kun tätä kir­joi­tan, Yle on jul­kais­sut uu­den tv-sar­jan Pir­jon ru­mem­pi Suo­mi. Kat­son sitä ja huo­kaan: niin sa­maa miel­tä! Mik­si me tyy­dym­me ru­maan ym­pä­ril­läm­me?

Pai­kal­lis­me­di­an ja pien­ten pi­tä­jien vä­li­nen suh­de on ko­ke­nut muu­tok­sia vii­me vuo­si­na. Esi­mer­kik­si pai­kal­li­ses­ti näyt­tää sil­tä, et­tä me­di­a­nä­ky­vyy­den os­ta­mi­nen on vä­hen­ty­nyt hy­vin pie­nek­si.

Uu­den päi­vä­ko­din ra­ken­nus­hank­keen ete­ne­mi­nen he­rät­tää iloa, toi­voa ja kii­tol­li­suut­ta. Moni meis­tä on odot­ta­nut tätä het­keä pit­kään.

Tämä ta­ri­na sai al­kun­sa pari vuot­ta sit­ten, kun tark­ka­sil­mäi­set kan­sa­lai­set huo­ma­si­vat ta­lo­mu­se­on tuu­li­myl­lyn sii­pien ret­kot­ta­van pa­han nä­köi­ses­ti. Näyt­ti sil­tä, et­tä ne voi­si­vat pu­do­ta het­kel­lä mil­lä hy­vän­sä.

Kesä hump­sah­ti ohi. Ke­vääl­lä ju­han­nus­ta odot­ti kuin jou­lua. Ta­val­laan siis ka­len­te­ri­se­na ta­voit­tee­na, ei ta­pah­tu­ma­na. Ju­han­nus­hu­li­nas­ta en oi­kein jak­sa in­nos­tua tai loik­ki­maan nii­tyl­lä seit­se­mää kuk­kaa et­si­mäs­sä.

Isä­ni toi mi­nul­le kyl­mä­sa­vus­ta­maan­sa pos­sua. Hän ker­toi käy­neen­sä mat­kal­la kau­pas­sa ja oli park­ki­a­lu­eel­la tör­män­nyt seu­ru­ee­seen, joka liik­kui Puo­lan kil­vis­sä ol­leel­la au­tol­la. Seu­rue oli kier­rel­lyt kau­pan pi­has­sa pyy­tä­mäs­sä ra­haa jo­hon­kin ke­räyk­seen ja mu­ka­na oli ni­mi­lis­tat ”lah­joit­ta­jis­ta”.

Se ei ole hiih­to, ei sah­ti ei­kä tai­de. Ei mi­kään muu in­noi­ta jout­sa­lai­sia mie­li­pi­teen it­seil­mai­suun kuin Jou­to­päi­vät! Mut­ta vain sil­loin, kun nä­ke­myk­sen­sä voi sa­noa il­man vas­tuu­ta osal­lis­tu­mi­ses­ta it­se tal­koi­siin.

Mik­ko Ee­me­li Mä­ki­sen kir­joi­tus ylei­sö­no­sas­tol­la oli pa­ras­ta Jou­to­päi­vä-lu­et­ta­vaa vuo­si­kau­siin (JS 22.7.2026). Huol­ta, taus­toi­tus­ta, ide­oin­tia ja ra­ken­ta­vaa kri­tiik­kiä sa­mas­sa pa­ke­tis­sa. So­si­aa­li­nen me­dia on tar­jon­nut vain ka­pe­aa kes­kus­te­lua ”pai­kas­ta” ja jour­na­lis­ti­nen me­dia lä­hin­nä ke­sä­ta­pah­tu­mil­le tyy­pil­li­siä kaik­ki su­jui hy­vin -ta­pah­tu­ma­jut­tu­ja.

286 PC 640 kt RAM 20 Mb HD. Tie­tä­jät tie­tää. Mys­ti­nen merk­ki­ri­vi ku­vaa en­sim­mäi­sen tie­to­ko­nee­ni suo­ri­tu­sar­vo­ja liki 40 vuot­ta sit­ten. He­rät­tä­vät hil­peyt­tä ny­ky­mit­ta­puul­la. Tuol­le 20 me­gan kiin­to­le­vyl­le hä­täi­ses­ti so­pi­si yk­si ny­kyi­nen kän­nyk­kä­ku­va!

Hil­jais­ta on ol­lut Lu­han­gan len­nos­ton elo tänä ke­sä­nä. Pari vuot­ta sit­ten ei ul­ko­na oi­kein voi­nut is­tua rau­has­sa, kun len­nos­to oli heti kim­pus­sa. Hyök­käyk­siä tuli niin mo­nel­ta suun­nal­ta, et­tei­vät omat raa­jat riit­tä­neet pois hui­to­mi­seen.

Kä­vin men­nee­nä vii­kon­lop­pu­na Topi Suu­ro­nen ja Pii­rin­mes­ta­rit -yh­ty­een kei­kal­la pe­rä­ti kah­des­ti. Yh­tye koos­tuu pää­a­si­as­sa jout­sa­lais­läh­töi­sis­tä soit­ta­jis­ta. Soit­to kul­ki hie­nos­ti ja kei­kois­ta pais­toi soit­ta­jien vä­li­nen ke­mia sekä vah­va am­mat­ti­tai­to mu­sii­kin luo­mi­seen.

Olen sii­nä iäs­sä, et­tä kan­sal­lis­pu­ku­hom­me­lit kiin­nos­taa. Mie­tin syi­tä ja mah­dol­li­suuk­sia, mis­sä ja mil­loin voi­sin pu­keu­tua kan­sal­lis­pu­kuun.