Ta­pa­sin ke­säl­lä sys­mä­läi­sen tut­ta­va­ni. Muis­tat­te var­maan hä­net, siis sen sa­man tyy­pin, joka piti he­pa­tiit­ti-B:tä ih­mi­sel­le tär­ke­ä­nä vi­ta­mii­ni­na?

Lu­han­gan seu­ra­kun­ta liit­tyi Jout­san seu­ra­kun­taan vuon­na 2006. Se oli lii­an pie­ni jat­kaak­seen it­se­näi­se­nä. Isom­pi oli pa­rem­pi. Mut­ta ei tämä tä­hän jää­nyt.

Elä­ke­läi­sen elä­mäs­sä on puo­len­sa, kun sen oi­kein oi­val­taa. Saa päät­tää ai­ka­tau­lun­sa ihan it­se, el­lei ole sot­keu­tu­nut yh­dis­tys- tai muu­hun va­paa­eh­tois­toi­min­taan tai jos koh­dal­le ei osu lap­sen­lap­sen vah­ti­vuo­ro tai fy­si­o­te­ra­pia tai käyn­ti ni­ka­man­nik­saut­ta­jal­la.

Kun­ta­hal­lin­to on his­to­ri­al­li­ses­sa mur­rok­ses­sa vuo­den 2023 alus­ta käyn­nis­ty­neen hy­vin­voin­ti­a­lu­euu­dis­tuk­sen jäl­jil­tä. Kuin­ka tämä nä­kyy kun­ta­lai­sen käy­tän­nön elä­mäs­sä muu­ten kuin huo­le­na pal­ve­lui­den heik­ke­ne­mi­ses­tä?

Olem­me jäl­leen tul­leet sii­hen vuo­de­nai­kaan, jos­sa ins­tat ja naa­ma­kir­jat yms. so­si­aa­li­nen me­dia täyt­tyy mitä iha­nim­mis­ta mar­jas­tus- ja sie­nes­tys­päi­vi­tyk­sis­tä! Mu­ka­vaa kuin mikä!

Kyl­jel­lään, ka­tol­laan, ne­näl­lään ja ha­jal­laan. Näin oli käy­nyt niin mo­nel­le Jout­san, Lei­von­mä­en ja Lu­han­gan mai­to­la­val­le, et­tä syyl­li­siä pe­rään­kuu­lu­tet­tiin jo leh­ti­ju­tun avul­la elo­kuus­sa 1974. Mies­voi­min ne oli tyr­kit­ty ojaan, sitä pi­det­tiin var­ma­na. Nuo­ril­le tie­dok­si, et­tä mai­to­lai­tu­ri tai -lava oli usein ka­tok­sel­li­nen, jos­kus myös sei­näl­li­nen lava tai te­li­ne, jo­hon mei­je­riin vie­tä­vät, mai­toa täyn­nä ole­vat mai­to­ton­kat tuo­tiin odot­ta­maan mai­to­au­toa. Mai­to­lai­tu­reil­la si­jait­si­vat usein myös pos­ti­laa­ti­kot. Ne toi­mi­vat myös nuo­ri­son ko­koon­tu­mis­paik­koi­na.

Pai­kal­li­sen tai­de­lai­tok­sen, jon­ka jä­sen­mak­sun mak­sa­nei­siin it­se­kin kuu­lun, 25-vuo­tis­juh­la­jul­kai­sun pää­kir­joi­tuk­ses­sa kir­joi­te­taan yh­tei­söl­li­syy­des­tä. Olen täy­sin sa­maa miel­tä kir­joit­ta­ja Me­ri­läi­sen kans­sa; yh­tei­söl­li­syys on kan­sa­lais­toi­min­taa, jos­sa ih­mi­set ovat ih­mi­siä toi­sil­leen. Kun­ni­oit­ta­mi­nen, huo­leh­ti­mi­nen, huo­mi­oi­mi­nen ja ar­vos­ta­mi­nen ovat asi­a­sa­no­ja, jot­ka tu­le­vat mi­nul­le mie­leen.

Seu­tu­tien 428 eli jout­sa­lai­sit­tain Per­tun­maan­tien re­mont­ti lä­he­nee lop­pu­aan. Jout­san puo­lel­la odo­tel­laan enää tie­mer­kin­tö­jen maa­laa­mis­ta ja no­peus­ra­joi­tus­ten pa­luu­ta en­nal­leen.

Ei tul­lut olym­pi­a­lai­sis­ta mi­ta­li­sa­det­ta maa­ham­me. Pisa-tu­lok­set las­ke­vat ja sote-alu­eet ovat va­ra­ri­kon par­taal­la. Vaan on sen­tään yk­si asia, joka Suo­mes­sa on ai­van yli­ver­tai­sel­la ta­sol­la. Se on tie­ten­kin vesi- ja vie­mä­ri­ver­kos­to.

Suo­ma­lai­set ovat lu­ki­ja­kan­saa. Lu­ke­mi­sin­to on to­sin las­kus­sa, mut­ta sil­ti Suo­mes­sa lu­e­taan enem­män sa­no­ma­leh­tiä ja kir­jo­ja kuin mo­nes­sa muus­sa maas­sa. Maa­il­man par­haim­piin kuu­lu­va kir­jas­to­lai­tos on yk­si lu­ke­mis­har­ras­tus­ta yl­lä­pi­tä­vä te­ki­jä. Kir­jas­to­ja on syy­tä ke­hua. Ala­kul­mas­sa­kin niis­tä on kir­joi­tet­tu (Pau­lii­na Ra­en­to 23.4.2024).

Ke­sä­mök­kei­ly on vaa­ral­lis­ta.. Oma­koh­tais­ta ko­ke­mus­ta on. Mök­kei­ly on kuu­lem­ma vas­ta­pai­noa ar­jel­le. Täs­tä al­kaa kaik­ki ka­ma­luus; mök­ki­läi­nen ot­taa vas­ta­pai­nok­si esi­mer­kik­si moot­to­ri­sa­han. Sen käyt­tö­oh­je on teh­ty vain osaa­mat­to­mil­le.

Nurk­ka­kun­tai­se­na ja jok­seen­kin ah­das­mie­li­se­nä ajat­te­li­ja­na olen ai­na pi­tä­nyt Jout­san mur­ret­ta ai­doim­pa­na ja al­ku­pe­räi­se­nä suo­me­na. Kau­neim­paan ku­kois­tuk­seen­sa emo­kie­le­ni on ke­hit­ty­nyt eri­tyi­ses­ti tääl­lä An­ges­se­län kult­tuu­ri­ky­läl­lä. Lu­kuis­ten su­ku­pol­vien ai­ka­na kie­lem­me käyt­tö­sa­nas­ton il­mai­su­voi­ma ja käy­tän­nöl­li­syys on hi­ou­tu­nut ää­rim­mäi­sen tar­koi­tuk­sen­mu­kai­sek­si.

Jou­to­päi­vät eli­vät kul­ta-ai­kaan­sa 50 vuot­ta sit­ten. Idea oli tuo­re, ja tal­koo­hen­ki voi­mis­saan. Pi­tä­jä naa­pu­rei­neen pur­su­si vä­keä, ja ylei­sö­ryn­täys oli taat­tu.

His­to­ri­oit­si­joil­ta ky­sy­tään toi­si­naan, mil­lä ai­ka­kau­del­la he eläi­si­vät, jos voi­si­vat va­li­ta. Ta­val­li­sin vas­taus on: ”Mah­dol­li­sim­man lä­hel­lä ny­ky­ai­kaa.”

Al­ku­vuo­des­ta mi­nua pyy­det­tiin ka­saa­maan Jou­to­päi­vil­le All stars -kon­sert­ti. Köp­sä kun olen, niin suos­tuin sa­man tien. Jäl­ki­kä­teen vä­hän ka­dut­ti­kin, kun tie­sin et­tä keik­ka tu­lee ole­maan taus­ta­jär­jes­te­lyil­tään työ­läs ja ka­len­te­ri­ni var­sin tiuk­ka jo muu­ten­kin, mut­ta elä­mäs­sä on pal­kit­se­vaa mää­ri­tel­lä jon­kin­lai­sia mää­rän­päi­tä, joi­ta koh­den rim­puil­la. Ja ovat­han Jou­to­päi­vien kal­tai­set ky­lä­juh­lat yh­tei­söl­li­syy­den ko­vaa ydin­tä.