Kir­joi­tan tätä isän­päi­vä­nä ja ta­ju­an ol­lee­ni isä pian 12 vuot­ta. Vie­lä­kin vä­lil­lä huo­maan yl­lät­ty­vä­ni sii­tä, sil­lä en pi­tä­nyt it­se­ä­ni isä­kel­poi­se­na vie­lä kol­me­kymp­pi­se­nä­kään. Ajat­te­lin tuol­loin, et­tä en ky­ke­ni­si huo­leh­ti­maan lap­ses­ta, vaik­ka tämä syn­tyi­si puku pääl­lä ja val­miin työ­pai­kan kera.