Elä­män ai­ka­na on pal­jon ti­lan­tei­ta, joi­hin tu­lee val­mis­tau­tua. Oi­ke­as­taan koko elä­mä on joka het­ki val­mis­tau­tu­mis­ta jo­hon­kin. Nyt­kin si­nul­la ja mi­nul­la on edes­sä jo­tain, mi­hin oli­si ol­ta­va val­mis. Lä­hes­kään ai­na ei ole kyse ti­lan­tees­ta, joka oli­si “kuo­le­man­va­ka­va”. On­nek­si.