Tä­nään on poh­joi­sel­la pal­lon­puo­lis­kol­la vuo­den va­loi­sin päi­vä, ai­na­kin, jos pil­vet ei­vät mer­kit­tä­väs­ti pei­tä au­rin­gon­va­lon kirk­kaut­ta. Jout­sas­sa meil­lä on ol­lut erit­täin va­loi­sia öi­tä jo yli kak­si viik­koa si­ten, et­tä var­si­nais­ta pi­me­än ai­kaa ei ole ol­lut ol­len­kaan.

Il­ta­hä­mä­rä on su­lau­tu­nut aa­mu­hä­mä­rään, ja tätä jat­kuu vie­lä 10.7. as­ti. Sen jäl­keen­kään ei ole ko­vin pi­me­ää, mut­ta yöt al­ka­vat vää­jää­mät­tä tum­men­tua ja pi­men­tyä yhä enem­män. Puo­len vuo­den ku­lut­tua on va­loi­san ai­ka vä­him­mil­lään. El­lei ole lun­ta maas­sa, on erit­täin pi­me­ää.

Ke­sän va­lon kään­ty­mi­nen poh­joi­sel­la pal­lon­puo­lis­kol­la koh­ti syk­syn pi­meyt­tä toi­mii ku­va­na sel­vit­tä­mään Jo­han­nes Kas­ta­jan ja Jee­suk­sen vä­lis­tä suh­det­ta. Jo­han­nes to­te­aa täs­tä it­se: ”Hä­nen on tul­ta­va suu­rem­mak­si, mi­nun pie­nem­mäk­si.” (Joh. 3: 30.) Jo­han­nes Kas­ta­jan teh­tä­vä­nä oli val­mis­taa tie­tä Jee­suk­sel­le. Raa­ma­tun to­dis­tuk­sen mu­kaan Jo­han­nes ja Jee­sus syn­tyi­vät ta­san puo­len vuo­den vä­lein. Jo­han­nes aloit­ti myös jul­ki­sen saar­na- ja kas­te­toi­min­tan­sa Jee­sus­ta en­nen. Jee­sus on to­del­li­nen valo, joka ai­ka­naan on syn­ty­nyt kaik­kein voi­mak­kaim­man pi­mey­den kes­kel­le. Tai Jee­suk­sen va­loon näh­den kaik­ki muu on pelk­kää pi­me­ää.

Jos mei­dän pi­tää saa­da joku asia val­mis­tet­tua tiet­tyyn päi­vään men­nes­sä, me saa­tam­me aloit­taa val­mis­te­lut hy­vis­sä ajoin ja teh­dä mel­kein kai­ken val­miik­si pal­jon en­nen mää­rä­ai­kaa. Eri­tyi­ses­ti toi­mim­me näin, jos ka­len­te­rim­me ovat va­rat­tu­ja muil­le asi­oil­le juu­ri en­nen sitä het­keä, jol­loin mei­dän tu­li­si saa­da ky­sei­nen asia val­miik­si. Mut­ta yleen­sä kui­ten­kin lo­pul­li­nen vii­meis­te­ly ta­pah­tuu juu­ri en­nen mää­rät­tyä ai­kaa.

Van­han tes­ta­men­tin pro­fee­tat oli­vat en­nus­ta­neet Jee­suk­ses­ta ja osal­taan val­mis­ta­neet ih­mis­kun­taa sitä var­ten, et­tä Jee­sus sai oi­ke­al­la het­kel­lä syn­tyä tän­ne maa­il­maan ja kär­siä ris­tin­kuo­le­man noin 30 vuot­ta myö­hem­min. Vii­mei­nen Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa mai­nit­tu pro­feet­ta oli kui­ten­kin toi­mi­nut mon­ta vuo­si­sa­taa en­nen Jee­suk­sen syn­ty­mää. Kun Jo­han­nes Kas­ta­ja aloit­ti ju­lis­tus­toi­min­tan­sa, pro­feet­to­jen il­maan­tu­mi­ses­sa ol­lut vuo­si­sa­to­jen mit­tai­nen tau­ko päät­tyi. Vaik­ka Jo­han­nek­sen his­to­ria on kir­joi­tet­tu Uu­teen tes­ta­ment­tiin, Jo­han­nes oli ikään kuin vii­mei­nen Van­han tes­ta­men­tin pro­fee­tois­ta. Kui­ten­kin vie­lä suu­rem­paa oli tu­los­sa. Jo­han­nek­sen teh­tä­vä oli val­mis­taa tie Jee­suk­sel­le, ikään kuin vii­meis­te­ly­nä ja koon­ti­na kaik­kien pro­feet­to­jen toi­min­nal­le.

Nyt en­si lau­an­tai­na ju­han­nuk­sen raa­mat­tu­ai­he on siis Jo­han­nes Kas­ta­jan teh­tä­vän ajat­te­le­mi­nen. Sa­mal­la vie­täm­me kes­ki­ke­sän juh­laa ja myös ajat­te­lem­me Suo­men lip­pua. Maam­me li­pun si­ni­nen ris­ti val­koi­sel­la poh­jal­la muis­tut­taa mei­tä Jee­suk­ses­ta ja Hä­nen työs­tään. Se saa teh­dä omal­la ta­val­laan sa­man­lais­ta teh­tä­vää kuin Jo­han­nes Kas­ta­ja, joka osoit­ti tie­tä Jee­suk­sel­le. Jo­han­nek­sen syn­nyt­tyä hä­nen isän­sä Sa­ka­ri­as to­te­si: ”Näin mei­dän Ju­ma­lam­me hy­vyy­des­sään ar­mah­taa mei­tä: Kor­keu­des­ta saa­puu luok­sem­me aa­mun koit­to.” (Luuk. 1: 78.)

Ola­vi Sau­rio
vt. kirk­ko­her­ra