1000-luvulta lähtien Suomessa vapailla miehillä oli oikeus kokoontua käräjille päättämään yhteisistä asioista. Silloin oikeudenhoito ja hallinto eivät olleet eriytyneet toisistaan, ja tuomarinkin päätös tuli päteväksi vain, jos käräjärahvas sen vahvisti.