Jut­tu on alun­pe­rin jul­kais­tu 17.3.2021 Jout­san Seu­dus­sa nu­me­ro 11.

Jout­san suu­rin huk­ku­mi­son­net­to­muus ta­pah­tui syk­syl­lä 1937, kun vii­si ih­mis­tä me­neh­tyi ve­neen upot­tua myrs­kys­sä Jääs­jär­ven Suur­sy­vän­se­läl­lä, Nie­mis­ten­ky­län edus­tal­la. Nel­jä uh­reis­ta ja hei­dän ve­neen­sä jäi­vät ka­dok­siin. Alue kuu­lui sil­loin Har­to­laan ja on vas­ta myö­hem­min lii­tet­ty Jout­saan, mut­ta Jaa­ti­sen per­heen koh­ta­lo jär­kyt­ti laa­jal­ti hal­ki sil­loi­sen Suo­men.

Ny­ky­ai­kai­nen tek­niik­ka kai­ku­luo­tai­mi­neen mah­dol­lis­taa, et­tä hei­dän jään­teen­sä on yhä mah­dol­lis­ta löy­tää Jääs­jär­ven sy­vyyk­sis­tä. Tämä on ker­to­mus sii­tä, mitä ker­ran ta­pah­tui, ja mi­ten ar­voi­tus­ta on yri­tet­ty sel­vit­tää va­paa­eh­tois­ten voi­min ku­lu­neen rei­lun vuo­den ai­ka­na.

Prologi. Syyskuun 8. päivä, 1937, myrsky saapuu

Sa­tun­nai­nen ta­pah­tu­ma. Sitä kut­su­taan hy­väk­si on­nek­si, tai huo­nok­si on­nek­si, mut­ta yh­tä kaik­ki, kun het­ki on vää­rä, niin seu­rauk­set ovat koh­ta­lok­kai­ta. Täs­sä ker­to­muk­ses­sa tuo sat­tu­ma joh­ti vii­den ih­mi­sen huk­ku­mi­seen.

Täl­lä ker­taa tuo sa­tun­nai­nen ta­pah­tu­ma oli myrs­ky. It­se asi­as­sa kyse oli har­vi­nai­sen ko­vas­ta myrs­kys­tä, joka ke­hit­tyi jos­sain kau­ka­na län­nes­sä At­lan­tin tuu­li­kat­ti­lois­sa, pu­hal­si yli Ruot­sin erit­täin pa­haa jäl­keä teh­den ja saa­pui sit­ten Suo­men län­si­ran­ni­kol­le kes­ki­viik­ko­na 8. päi­vä syys­kuu­ta.

Il­ta­sa­no­mat ra­por­toi tuo­reel­taan: ”…maa­ham­me saa­pu­nut ver­ra­ten an­ka­ra syys­myrs­ky on rai­von­nut täl­lä ker­taa var­sin laa­jal­la alu­eel­la, ulot­tu­en Itä­me­rel­tä Sak­san ran­ni­kol­le ja län­nes­sä At­lan­tin val­ta­me­rel­le as­ti. Pa­hin myrs­ky­kes­kus siir­tyi jo ei­len Itä-Suo­meen, jos­sa tuu­len voi­mak­kuus oli 8–9 Beu­a­for­dia.”

Kym­me­net sa­no­ma­leh­det ker­toi­vat sa­maan ta­paan laa­jois­ta tu­hois­ta ai­na län­si­ran­ni­kol­ta Laa­to­kal­le ja muu­al­le itä­ra­jal­le as­ti. Sa­ta­kun­nan suun­nas­sa ot­si­koi­tiin, et­tä suu­ret puut kat­ke­si­vat kuin ol­jen­kor­ret myrs­kyn kä­sis­sä. Pu­he­li­nyh­tey­det pää­kau­pun­ki­seu­tuun kat­ke­si­vat täy­sin. Koko maas­sa tuu­li kaa­toi laa­joil­ta alu­eil­ta met­sää, tiet me­ni­vät tuk­koon ja säh­kö- ja pu­he­lin­lan­gat poik­ki.

Te­ri­jo­el­la myrs­ky heit­ti ka­las­ta­jien ve­nei­tä pit­käl­le ran­ta­met­sik­köön sär­kien ne. Mo­nes­sa ran­nik­ko­pi­tä­jäs­sä ve­nei­tä ja proo­mu­ja up­po­si, lai­vo­ja jou­tui me­ri­hä­tään, Lou­nais-Suo­mes­sa oli pu­hu­ri rii­pi­nyt tal­vi­o­me­nat puis­ta, heit­tä­nyt pel­ti- ja pä­re­kat­to­ja maa­han ja sor­ti maan ta­sal­le ra­ken­teil­la ole­van ta­lon Tik­ku­ri­las­sa.

Tuol­loin oli käy­tös­sä bo­fo­ri­as­teik­ko (Be­au­fort) ku­vaa­maan tuu­len no­peut­ta. Kun ku­vauk­set pa­nee yh­teen ran­ni­kol­la ja si­sä­maas­sa mi­tat­tu­jen puus­kien kans­sa, niin pu­hu­taan 8–14 bo­fo­rin tuu­lis­ta.

Eli 17–41 met­riä se­kun­nis­sa pu­hal­ta­neis­ta tuu­lis­ta.

Niemistenkylä, Joutsa, Korpelan talon ranta, 1937, noin kello 17.00

Isän­tä Juu­so Jaa­ti­nen sei­soo ko­ti­ran­nas­saan, val­mii­na pis­tä­mään ve­neen ve­sil­le. Läs­nä on myös työ­vä­es­tä yk­si nuo­ri pii­ka­tyt­tö sekä kak­si Jaa­ti­sen kou­lui­käis­tä ty­tär­tä. Ta­lon kar­jaa on lai­tu­mel­la Hir­te­sa­lon­saa­res­sa Suur­sy­vän­se­län vas­ta­ran­nan suun­nas­sa. Leh­mät täy­tyy lyp­sää, ja väki te­kee läh­töä ar­ki­as­ka­rei­siin­sa.

Em­me tark­kaan tie­dä, mitä tuol­loin ta­pah­tui, mut­ta voim­me vah­vas­ti olet­taa, et­tä lä­hes­ty­vä myrs­ky an­toi jo­tain merk­ke­jä it­ses­tään. Sen tie­däm­me, et­tä myrs­ky tuli ete­län suun­nas­ta. Ny­ky­ään kar­tois­sa lu­kee Nie­mis­ten­sel­kä ja Har­jun­sel­kä, mut­ta yh­tä kaik­ki, tuu­li on saat­ta­nut pyyh­kiä na­va­kas­ti­kin kah­den saa­ren, Veh­ka­sa­lon ja Hir­te­sa­lon ja toi­saal­ta Nie­mis­ten­ky­län vä­liin jää­vää ve­sis­töä myö­ten.

Isän­tä Jaa­ti­sen miet­tei­tä on mah­do­ton­ta tie­tää. Ko­ke­nee­na ve­sil­lä­kul­ki­ja­na hän on saat­ta­nut ar­vi­oi­nut, et­tä sää ei sii­nä het­kes­sä ol­lut lii­an huo­no Hir­te­sa­loon läh­te­mi­sel­le. Pak­ko ja ru­tii­ni saa­da saa­res­sa ole­vat leh­mät lyp­se­tyk­si oli epäi­le­mät­tä mer­kit­tä­väs­sä ase­mas­sa pää­tök­seen läh­teä ylit­tä­mään ve­si­a­lu­et­ta. Oli­han ai­kai­sem­min­kin teh­ty vas­taa­va reis­su sääs­sä kun sääs­sä, mik­si­pä se ei nyt­kin on­nis­tui­si?

Ai­ka­lais­kir­joit­ta­jat ovat ku­vail­leet käy­tös­sä ol­lut­ta moot­to­ri­ve­net­tä pie­neh­kök­si, ja tä­hän ve­nee­seen las­tau­tuu nel­jä hen­keä, eli Jaa­ti­nen it­se, hä­nen kak­si ty­tär­tään ja tei­ni-ikäi­nen pii­ka.

Pai­kal­le tuli myös tuol­loin seit­se­män­vuo­ti­as Heik­ki Jaa­ti­nen, mut­ta hän­tä ei huo­li­ta mu­kaan. Eh­kä hä­nen isään­sä mie­ti­tyt­ti sit­ten­kin sään ke­hit­ty­mi­nen ja pie­nin jä­tet­tiin mai­hin va­ro­toi­men­pi­tee­nä. Toi­saal­ta tie­dos­sa oli, et­tä saa­res­sa oli kyn­tä­mäs­sä ren­ki, ja hä­nel­le piti va­ra­ta paik­ka ve­nees­sä pa­luu­mat­kaa var­ten.

Ker­ro­tun mu­kaan Heik­ki Jaa­ti­nen miet­ti elä­män­sä lop­puun as­ti, mik­si juu­ri hän pe­las­tui ja mik­si juu­ri hä­net jä­tet­tiin mai­hin. Pie­nes­tä po­jas­ta kas­voi ai­kui­nen mies ja jout­sa­lai­set tun­si­vat hä­net myö­hem­min suu­re­na kult­tuu­ri­per­soo­na­na ja muun mu­as­sa en­sim­mäi­sen Jou­to­mie­hen hah­mo­na.

Tätä re­por­taa­sia var­ten on tut­kit­tu kym­me­niä sa­no­ma­leh­ti­ar­tik­ke­lei­ta Kan­sal­lis­kir­jas­ton di­gi­taa­li­sis­ta ar­kis­tois­ta. Mitä seu­raa­vak­si ta­pah­tui, oli on­net­to­muu­suu­ti­nen lä­hem­mäs 30 sa­no­ma­leh­den pals­toil­la syys­kuus­sa 1937. An­ne­taan pu­heen­vuo­ro tun­te­mat­to­mak­si jää­neil­le ai­ka­lais­jour­na­lis­teil­le.

Mik­ke­lin Sa­no­mat ot­si­koi jär­kyt­tä­väs­tä on­net­to­muu­des­ta 11.9: ”Vii­si ih­mis­tä huk­ku­nut, isän­tä kah­den tyt­tä­ren­sä ja pal­ve­li­jain­sa kans­sa ah­to­lan (ve­den val­ta­kun­ta) saa­liik­si. Pie­neh­kö moot­to­ri­ve­ne ei kes­tä­nyt hir­mu­myrs­kyä.”

”Sa­not­tu­na il­ta­na klo 17 oli ta­lol­li­nen Juu­so Jaa­ti­nen läh­te­nyt pie­neh­köl­lä pe­rä­moot­to­ri­ve­neel­lä noin 3 km:n pääs­sä Jääs­jär­ves­sä ole­vaan Hir­te­sa­lo-saa­reen. Mai­nit­tuun saa­reen oli maa­nan­tai­na vie­ty ta­lon kar­ja lai­tu­mel­le, jo­ten ko­toa kä­sin käy­tiin siel­lä kar­jaa lyp­sä­mäs­sä. Jaa­ti­sen mu­ka­na moot­to­ri­ve­nees­sä oli hä­nen tyt­tä­ren­sä 12-vuo­ti­as Sirk­ka ja 9-vuo­ti­as Rai­li sekä ta­lon pal­ve­li­ja, 16-vuo­ti­as An­ni Nie­mi­nen. Pa­luu­mat­kal­le läh­det­tiin jo klo 18 seu­duis­sa ja oli tuol­loin liit­ty­nyt mu­kaan saa­res­sa kyn­tä­mäs­sä ol­lut ta­lon työ­mies 23-vuo­ti­as On­ni Sal­mi­nen.

Hei­dän läh­det­ty­ään saa­res­ta kuul­tiin lä­hei­seen naa­pu­riin moot­to­rin käyn­tiä noin 5–6 mi­nuu­tin ajan, jon­ka jäl­keen se oli la­kan­nut. Kun saa­res­sa kä­vi­jöi­tä ei vie­lä klo 19 ajois­sa­kaan kuu­lu­nut ko­tiin, alet­tiin Kor­pe­lan ta­los­sa epäil­lä pa­hin­ta. Asi­as­ta il­moi­tet­tiin naa­pu­reil­le ja vi­ra­no­mai­sil­le, jot­ka läh­ti­vät kii­rees­ti toi­mit­ta­maan ka­don­nei­den et­sis­ke­ly­jä, jota on edel­leen­kin jat­ket­tu, ol­len mu­ka­na 10–15 ve­net­tä. Tä­hän men­nes­sä on löy­det­ty ai­no­as­taan eväs­kont­ti, ven­heen toi­nen ai­ro ym. pie­nem­piä esi­nei­tä, jot­ka to­dis­ta­vat jär­kyt­tä­vän on­net­to­muu­den ta­pah­tu­neen. Ve­nees­tä, sa­moin kuin huk­ku­neis­ta­kaan, ei ole ta­vat­tu jäl­ke­ä­kään.

Jär­vi, jos­sa on­net­to­muus ta­pah­tui, on n.k. Iso­sel­kä Jääs­jär­ves­sä ja hy­vin syvä, jo­ten ruu­mii­den löy­tä­mi­nen saat­taa tuot­taa han­ka­luuk­sia. Ta­pah­tu­mal­la ei ole yh­tään sil­min­nä­ki­jää. Et­sis­ke­ly­jä jat­ke­taan edel­leen.

Ta­lol­li­sel­ta Juu­so Jaa­ti­sel­ta, 33 vuot­ta, jäi vai­mo ja kak­si pien­tä poi­kaa.”

Kartta näyttää mahdollisen Juuso Jaatisen kuljettaman veneen reitin ja Ylösen tekemän kaikuluotainetsintöjen rajan. Syvänteitä lukuun ottamatta, käytännössä kaikki kartassa näkyvä on viistokaikuluodattu.

Kari Ylönen

Jääsjärvi, Niemistenselkä, nykyhetki

Pie­ni vene ajaa jär­ven­sel­kää edes­ta­kai­sin. Tois­tu­vas­ti ja pa­la­ten pai­kal­le use­a­na päi­vä­nä myö­häi­sen lop­pu­syk­syn ja al­ku­tal­ven päi­vi­nä 2019. Muo­vis­ta teh­ty vene on niin pie­ni, et­tä se mah­tuu hel­pos­ti pa­ket­ti­au­ton ta­va­ra­ti­laan, ja on­kin tii­min jä­sen­ten kes­kuu­des­sa saa­nut ni­men ”Kip­po­nen”.

Hie­man kyl­py­am­met­ta isom­pi ve­si­kul­ku­neu­vo ot­taa kyy­tiin­sä kui­ten­kin huip­pu­tek­niik­kaa eli viis­to­kai­ku­luo­tai­men, akus­ton säh­kö­moot­to­ria var­ten ja in­to­hi­moi­sen kai­ku­luo­taa­jan käyt­tä­mään ko­ko­nai­suut­ta. Pa­laam­me ny­ky­ai­kaan myö­hem­min ta­ri­nas­sam­me, mut­ta ny­kyi­sin Hä­meen­lin­nas­sa asu­va, mut­ta Per­tun­maal­ta läh­töi­sin ole­va ja Jout­sas­sa lu­ki­on­sa käy­nyt Kari Ylö­nen on ot­ta­nut teh­tä­väk­seen löy­tää noi­den huk­ku­nei­den maal­li­set jään­nök­set ja vä­hin­tään upon­neen ve­neen.

Kuusi päivää myöhemmin, syyskuussa 1937, hukkuneet edelleen kadoksissa

Sa­no­ma­leh­ti Län­si-Savo seu­ra­si ti­lan­net­ta huk­ku­nei­den et­sin­näs­sä ar­tik­ke­lis­saan 14.9.:

”Har­to­las­sa huk­ku­nei­ta ei ole löy­det­ty, vaik­ka pa­ri­kym­men­tä ve­ne­kun­taa on toi­mit­ta­nut naa­raa­mis­ta. Et­sis­ke­ly­jä ja naa­raa­mis­ta on po­lii­si­vi­ra­no­mais­ten joh­dol­la toi­mi­tet­tu joka päi­vä.”

Esi­mer­kik­si huk­ku­mi­sia seu­ran­nee­na sun­nun­tai­na naa­raa­mis­ta suo­rit­ti 20 ve­ne­kun­taa noin 50–60 hen­gen voi­mal­la koko päi­vän. Kova tuu­li vai­keut­ti edel­leen et­sin­tö­jä, joi­ta kui­ten­kin ai­ot­tiin jat­kaa.

Näi­hin ai­koi­hin as­ti säi­ly­nyt muis­ti­tie­to ker­toi, et­tä ky­lä­läi­set ei­vät luo­vut­ta­neet pit­kään ai­kaan, vaan naa­ra­si­vat sit­ke­äs­ti ve­si­a­lu­et­ta. Käy­tet­tä­vis­sä ole­vien leh­ti­tie­to­jen no­jal­la näyt­täi­si to­si­aan sil­tä, et­tä vä­hin­tään huk­ku­mi­sia seu­ran­neen tors­tain ja tiis­tain vä­lil­lä naa­raa­mis­ta on suo­ri­tet­tu. Kyse oli siis köy­teen kiin­ni­te­tyis­tä kouk­ku­päi­sis­tä ha­rois­ta tai muu­ten te­rä­vis­tä vi­ri­tel­mis­tä, joi­ta ve­det­tiin sou­tu­ve­nei­den pe­räs­tä jär­ven poh­jas­sa ja joi­hin huk­ku­nei­den toi­vot­tiin ta­ker­tu­van vaat­teis­taan.

Lop­pu­jen lo­puk­si huk­ku­neet jäi­vät sy­vyyk­siin ka­dok­siin. Jääs­jär­ven ran­nat on tut­kit­tu Har­to­lan sil­loi­sen ni­mis­mie­hen mu­kaan laa­jal­ta ajal­ta. Ka­don­neis­ta ei löy­ty­nyt muu­ta merk­kiä kuin seu­ru­eel­le kuu­lu­nut tuo­hi­nen eväs­kont­ti, mai­to­as­ti­an kan­ta­mis­ta var­ten ol­lut ko­ren­to sekä ai­ro.

Hartolan Jääsjärven uhrit alkavat nousta pinnalle, heinäkuu 1938

Alun lop­pu ko­et­tiin seu­raa­va­na vuon­na, hei­nä­kuus­sa 1938. Lah­ti-ni­mi­nen leh­ti ker­too asi­as­ta seik­ka­pe­räi­sim­min:

”Heti koh­ta teh­tiin kaik­ki mitä voi­tiin, mut­ta jär­vi ei vain luo­vut­ta­nut uh­re­jaan, jot­ka jäi­vät näh­tä­väs­ti kiin­ni jär­ven poh­ja­lie­juun, mis­tä nii­den ir­tau­tu­mi­nen lie­nee hy­vin­kin vai­ke­a­ta, vaik­ka nyt il­mo­jen läm­mit­tyä toi­vo­taan kaik­ki huk­ku­neet saa­ta­van ylös.

Vii­me maa­nan­tai-il­ta­na oli muu­ta­mia ke­sä­vie­rai­ta sou­te­le­mas­sa jär­vel­lä, kun he huo­ma­si­vat jon­kun ou­don möh­kä­leen uis­ken­te­le­van ve­den pin­nal­la tie­tä­mät­tä yh­tään, mikä tuo möh­kä­le oli­si ol­lut. Huo­mi­os­taan he il­moit­ti­vat po­lii­si­vi­ra­no­mai­sil­le, joi­den toi­mes­ta ryh­dyt­tiin asi­as­ta ot­ta­maan sel­koa, jol­loin ha­vait­tiin mie­hen ruu­mis pin­nal­la ja tun­net­tiin se huk­ku­neek­si maan­vil­je­li­jä Jaa­ti­sek­si.

Ruu­mis, joka oli ko­ko­naan sa­ven ja lie­jun pei­tos­sa, nos­tet­tiin ran­nal­le ja saa­tet­tiin ruu­mis­huo­neel­le. Mui­ta huk­ku­nei­ta ei ole vie­lä pin­nal­le ko­hon­nut.”

Ei­kä ko­hon­nut myö­hem­min­kään. Jär­vi piti uh­rin­sa, ja vain isän­tä Jaa­ti­nen pää­si hau­dan le­poon mui­den huk­ku­nei­den ol­les­sa edel­leen­kin sy­vyyk­sien sy­lis­sä. 

Tuol­loin ta­pauk­ses­ta uu­ti­soi enää vain pari leh­teä, kun it­se on­net­to­muus oli kym­me­nien sa­no­ma­leh­tien iso uu­ti­nen. Va­paus-leh­ti li­sä­si edel­lä mai­nit­tuun vie­lä sen yk­si­tyis­koh­dan, et­tä Juu­so Jaa­ti­sen ve­si­ruu­mis nou­si pin­nal­le kes­kel­lä sel­kää ja se huo­mat­tiin ka­la­mies­ten toi­mes­ta.

Kari Ylönen on kuvassa lähdössä neljännelle etsintämatkalleen Jääsjärvelle myöhään viime syksynä.

Mikko Pylvänäinen

Vielä ei ole löytynyt mitään, mutta etsintöjä tullaan jatkamaan – uusia keinoja ja laitteita käyttöön

Mo­der­ni tek­niik­ka ikään kuin avaa sel­vit­tä­mät­tö­miä ta­pauk­sia uu­del­leen. Kari Ylö­nen on har­ras­tus­poh­jal­ta saa­nut luo­tua ve­sis­tö­jen poh­jan tut­ki­mi­ses­ta pien­tä yri­tys­toi­min­taa it­sel­leen. Eri­lai­sis­ta tut­kin­ta­töis­tä hän on saa­nut ko­ke­mus­ta toi­mit­tu­aan On­net­to­muus­tut­kin­ta­kes­kuk­sen (OT­KES) si­vu­toi­mi­se­na tut­ki­ja yli 15 vuot­ta. Kai­ku­luo­taus­töi­den jou­kos­sa on muun mu­as­sa ol­lut Hel­sin­gin kau­pun­gin ti­laa­mat 25 ui­ma­ran­nan poh­ja­kar­toi­tuk­set

Ky­sei­sel­lä ve­si­a­lu­eel­la Jääs­jär­vel­lä hän on käy­nyt yh­dek­sän ker­taa. Vie­lä ei ole tär­pän­nyt, mut­ta run­sas ma­te­ri­aa­li aut­taa ra­jaa­maan tut­ki­muk­sia jat­kos­sa mer­kit­tä­väs­ti. On siis oleel­lis­ta tie­tää, mis­tä ei kan­na­ta et­siä, jot­ta voi kes­kit­tyä to­den­nä­köi­sim­piin koh­tiin. Nyt näyt­tää sil­tä, et­tä jään­tei­den et­si­mi­nen on kes­ki­tet­tä­vä sy­vän­tei­siin.

Syk­syl­lä 2019 Ylö­nen kävi viis­to­kai­ku­luo­taa­mas­sa Ru­ta­lah­des­sa ky­län edus­tan ve­si­a­lu­et­ta yh­den ne­li­ö­ki­lo­met­rin alal­ta kah­den päi­vän ai­ka­na. Tu­lok­se­na oli kiin­nos­ta­va kart­ta löy­döis­tä, ja myös pai­kal­lis­leh­ti kir­joit­ti asi­as­ta.

Ko­ke­mus on osoit­ta­nut, et­tä kun­non haas­tat­te­lu si­säl­tää myös jut­te­lua ai­he­pii­riä si­vu­a­vis­ta asi­ois­ta. Tätä kaut­ta avau­tuu usein li­sää ju­tu­nai­hei­ta, ja niin kävi nyt­kin. Kun Ylö­nen kuu­li al­le­kir­joit­ta­neel­ta Jääs­jär­ven ikä­väs­tä ar­voi­tuk­ses­ta, niin hän in­nos­tui vä­lit­tö­mäs­ti. Tu­lok­se­na oli usei­ta luo­taus­mat­ko­ja lop­pu­vuo­des­ta 2019 ja heti ke­vääl­lä 2020. Ra­joit­ta­vi­na te­ki­jöi­nä oli­vat ai­no­as­taan jää­pei­te ja tuu­len voi­mak­kuus.

Tii­miin tuli heti mui­ta­kin jä­se­niä. Kir­joit­ta­ja sekä Mik­ko Pyl­vä­näi­nen toi­mi­vat taus­ta­tie­don hank­ki­ja­na, Ylö­nen kai­ku­luo­ta­si ve­sis­tö­jä ja Pek­ka Alan­ko poh­ti ta­paus­ta su­kel­ta­jan nä­kö­kul­mas­ta. Pyl­vä­näi­nen myös do­ku­men­toi et­sin­tö­jä vi­de­o­ka­me­ral­la.

Kari Ylösen muovista tehty vene on pieni, mutta siihen mahtuu kaikki tarvittavat tekniikka ja tarvittaessa vaikka kaksikin henkilöä miehistöksi.

Mikko Pylvänäinen

Ylö­sen käyt­tä­mä pie­ni muo­vi­paat­ti vai­kut­taa hy­vin hep­poi­sel­ta ve­sil­le, mut­ta ul­ko­nä­kö pet­tää täs­sä ta­pauk­ses­sa. Vene on yl­lät­tä­vän me­ri­kel­poi­nen tuu­lel­la­kin, ja sii­hen mah­tuu kak­si ai­kuis­ta mies­tä kyy­tiin tut­ki­mus­va­rus­tei­den li­säk­si.

Viis­to­kai­ku­luo­tain on lai­te, joka lä­het­tää akus­ti­sen sig­naa­lin ym­pä­röi­vään ve­teen. Kai­un pe­rus­teel­la lai­te luo näyt­tö­ruu­dul­le va­lo­ku­va­mai­sen otok­sen poh­jan mai­se­mis­ta. Tämä on ko­vin yk­sin­ker­tais­tet­tu ku­vaus pro­ses­sis­ta, mut­ta sen lop­pu­tu­lok­se­na jär­ven- tai me­ren­poh­jas­ta saa tark­kaa ku­vaa.

Viis­to­kai­ku­luo­tain skan­naa ni­men­sä mu­kai­ses­ti viis­tos­sa kul­mas­sa ve­neen si­vuil­le yh­teen­sä 60 met­rin le­vey­del­tä. Ylö­sen käyt­tä­mäl­lä lait­teel­la mak­si­mi­sy­vyys on 20 met­riä. Lait­teel­la saa vi­de­o­ku­vaa, va­lo­ku­via ja si­jain­ti­tie­don koh­tees­ta. Kuva on kyl­lin tark­ka sii­hen, et­tä kat­so­ja tun­nis­taa hel­pos­ti esi­mer­kik­si tu­kit, joh­dot, ve­neet, pol­ku­pyö­rät ja vas­taa­vat. 

Jääs­jär­ven ta­pauk­ses­sa on enem­män kuin to­den­nä­köis­tä, et­tä lait­teel­la on mah­dol­lis­ta löy­tää Jaa­ti­sen vene, moot­to­ri ja las­ti­na ol­lei­ta mai­to­tonk­kia. Pu­hu­taan myös, et­tä las­tis­sa oli­si ol­lut piik­ki­lan­ka­ke­riä. Kaik­ki nämä an­ta­vat vah­van kai­un. Jär­ven poh­jaan ei noil­la ve­sil­lä myös­kään ker­ros­tu pal­jo­a­kaan se­di­ment­te­jä, jo­ten pe­ri­aat­tees­sa ku­vis­sa voi­si erot­tua huk­ku­nei­den jään­tei­tä. To­den­nä­köi­ses­ti kyse oli­si ka­sas­ta lui­ta, jos­sa oli­si mu­ka­na vä­hä­hap­pi­sis­ta olo­suh­teis­ta joh­tu­en eh­kä vaat­tei­den ja jal­ki­nei­den jään­tei­tä. Sy­vyyk­sis­sä on al­hai­nen läm­pö­ti­la läpi vuo­den, ja or­gaa­ni­sen ai­neen la­ho­a­mi­nen on sik­si hi­das­ta.

Ylö­nen on kah­den vuo­den ai­ka­na erot­ta­nut viis­to­ku­vis­taan tois­ta­sa­taa ve­net­tä. Se viit­taa sii­hen, et­tä myös Jaa­ti­sen vene on mah­dol­lis­ta löy­tää. Ylö­nen ni­mit­täin löy­tää sou­tu­ve­neen tyyp­pi­siä koh­tei­ta mel­kein­pä joka jär­ves­tä mitä tut­kii.

– Kun vene up­po­aa, niin ku­vien pe­rus­teel­la suu­rin osa niis­tä on las­keu­tu­nut poh­jal­le oi­kein päin, siis ve­neen poh­ja vas­ten jär­ven poh­jaa.

Mik­si mi­tään ei ole kui­ten­kaan löy­ty­nyt? Loo­gi­sin syy on, et­tä jään­teet si­jait­se­vat sy­vyy­sa­lu­eil­le, joi­hin Ylö­sen viis­to­kai­ku­luo­tain ei ulo­tu. Sy­vin koh­ta tut­ki­tul­la alu­eel­la on to­den­nä­köi­sen ve­neen ajo­lin­jan ete­lä­puo­lel­la, sii­nä vet­tä on 29 met­riä. Uu­teen yri­tyk­seen ke­vääl­lä hän on saa­mas­sa li­sää pari uut­ta et­sin­tä­kei­noa, muun mu­as­sa lai­na­tun mo­ni­kei­lai­men, jon­ka ka­pa­si­teet­ti ulot­tuu hy­vin nyt ky­sees­sä ole­viin sy­vän­tei­siin.

Kari Ylö­nen on suun­nis­tus­har­ras­ta­ja, ja maas­to­kar­tat ovat hä­nel­le si­ten luon­nol­li­ses­ti tut­tu­ja. Nyt hän on suun­nan­nut mie­len­kiin­ton­sa ve­de­na­lai­sen maa­il­man pal­jas­ta­mi­seen.

– Minä in­nos­tuin tuot­ta­maan ku­vaa ja tie­toa ve­si­a­lu­ei­den poh­ja­muo­dois­ta, ja aja­tuk­se­na on ja­kaa tie­to kaik­kien käyt­töön. Se on mi­nul­le osa har­ras­tuk­sen iloa, ja sit­tem­min myös pien­tä yri­tys­toi­min­taa on muo­dos­tu­nut sii­hen ym­pä­ril­le.

– Jääs­jär­ven ta­pauk­ses­ta kiin­nos­tuin, kun tie­sin ka­lus­ton ja it­se­ni suo­ri­tus­ky­vyn ja olin var­ma, et­tä merk­ke­jä ka­don­neis­ta on mah­dol­lis­ta löy­tää. Uu­sien kei­no­jen avul­la et­sin­nät suun­na­taan nyt pie­nem­mäl­le alal­le ja sy­vem­piin ve­siin. On­nis­tu­mi­ses­ta saa iloa, mikä pal­kit­see te­ki­jän­sä, taus­toit­taa Ylö­nen mo­tii­ve­jaan.

Jan­ne Ai­rak­si­nen