Seu­raa­va jut­tu on alun­pe­rin jul­kais­tu Jout­san Seu­dus­sa 12.1.2022 nu­me­ros­sa 2.

Jääs­jär­ven huk­ku­nei­den su­rul­li­sen ta­ri­nan seu­raa­mi­nen pai­kal­lis­leh­den ju­tuis­sa vii­me vuo­den ai­ka­na on ol­lut yl­lät­tä­vän mer­ki­tyk­sel­lis­tä mo­nel­le lu­ki­jal­le. Saa­tu pa­lau­te osoit­taa, et­tä on­net­to­muus on kes­kus­te­lut­ta­nut ih­mi­siä ihan vii­me ai­koi­hin as­ti, vaik­ka se ta­pah­tui 1937. On­net­to­muus on ol­lut jopa ole­tet­tua suu­rem­pi jär­ky­tys ai­ka­lai­sil­le.

Leh­del­le vin­kat­tiin, et­tä Nie­mis­ten­ky­läl­lä asu­va Ta­pio Hölt­tä pys­tyi­si ker­to­maan li­sä­tie­to­ja jois­ta­kin on­net­to­muu­den yk­si­tyis­koh­dis­ta.

Näin to­si­aan kävi. Hölt­tä on syn­ty­nyt vuo­sia on­net­to­muu­den jäl­keen, mut­ta kos­ka hä­nen isän­sä ja isoi­sän­sä, mui­den su­ku­lais­ten ohel­la, oli­vat osal­lis­tu­neet ai­koi­naan et­sin­töi­hin, ta­pah­tu­mis­ta ker­rot­tu on jää­nyt mie­leen.

Hölt­tä muis­taa hy­vin, kuin­ka van­hem­pi pol­vi kävi ky­läl­lä tois­tu­vas­ti läpi huk­ku­mi­son­net­to­muut­ta. Sii­hen liit­tyi niin mo­nia rat­kai­se­mat­to­mia asi­oi­ta, et­tä nii­tä on poh­dit­tu jopa vuo­si­kym­me­niä ta­pah­tu­neen jäl­keen.

– Kor­pe­la on tuos­sa naa­pu­ris­sa, ja isä ja isän vel­jet oli­vat siel­lä töis­sä­kin ai­koi­naan. Kyl­lä sii­tä on­net­to­muu­des­ta niin pal­jon on pu­hut­tu, et­tä se on mi­nul­la muis­tis­sa ja var­maan­kin kai­kil­la muil­la­kin van­hem­man pol­ven ky­lä­läi­sil­lä, ker­too Hölt­tä.

En­sin­nä­kin, mik­sei naa­roi­hin tart­tu­nut mi­tään? Tä­män Ta­pio Hölt­tä ker­too mie­ti­tyt­tä­neen mo­nia. Ky­lä­läi­set te­ki­vät ni­mit­täin kaik­ken­sa, et­tä huk­ku­neet oli­si saa­tu ve­ti­ses­tä hau­das­taan.

Sen ajan naa­rat oli­vat pää­a­si­as­sa oma­te­koi­sia. Mah­dol­li­sim­man pit­kän köy­den pää­hän pan­tiin jo­kin kouk­ku, ja juu­ri täs­sä pii­li on­gel­ma.

– Kun luin leh­des­tä, et­tä mi­ten sy­väl­tä (noin 30 met­riä) vene oli löy­det­ty, niin en enää ih­me­tel­lyt ol­len­kaan, mik­sei naa­rois­ta nous­sut mi­tään. Mil­lä ta­lol­la sii­hen ai­kaan oli niin pal­jon köyt­tä, on­ko edes tänä päi­vä­nä­kään.

Myö­hem­pi­nä ai­koi­na on to­det­tu, et­tä naa­ran köy­den pi­tuus on ol­ta­va pal­jon pi­tem­pi kuin huk­ku­nei­den ole­tus­sy­vyys. Vain sil­loin saa­daan naa­ra to­del­la laa­haa­maan poh­jaa, lii­an ly­hy­el­lä köy­del­lä se pyr­kii te­ke­mään hyp­päyk­siä poh­jas­sa. Täs­sä ta­pauk­ses­sa sy­vän­tei­siin oli­si pääs­ty kun­nol­la kä­sik­si vas­ta 50–60 met­riä pit­kil­lä köy­sil­lä.

Ta­pio ei us­ko, et­tä sen ajan ta­lois­ta oli­si tar­vit­ta­vaa mää­rää köyt­tä löy­ty­nyt, kun ote­taan vie­lä huo­mi­oon et­sin­tä­ve­nei­den lu­ku­mää­rä.

Nie­mis­ten­ky­läl­tä ja var­maan­kin myös laa­jem­mal­ta alu­eel­ta kaik­ki saa­ta­vil­la ole­va sou­tu­ve­ne­ka­lus­to oli val­jas­tet­tu naa­raa­mi­seen. Esi­mer­kik­si Ta­pi­on mies­puo­li­set su­ku­lai­set viet­ti­vät mo­nien mui­den jou­kos­sa jär­vel­lä päi­vä­kau­sia. Naa­raa­mi­nen ta­pah­tui ve­neet rin­nan. Ja tätä teh­tiin sit­ke­äs­ti ja päi­vä­kau­pal­la.

Leh­ti­tie­dot täl­tä ajal­ta tie­tä­vät ker­toa, et­tä myrs­kyn jäl­kei­nen kova tuu­li hait­ta­si et­sin­tö­jä, mut­ta ne aloi­tet­tiin heti kuin suin­kin mah­dol­lis­ta. Voim­me ku­vi­tel­la mie­les­säm­me, kuin­ka kak­si­nu­me­roi­nen mää­rä sou­tu­ve­nei­tä on ryh­mit­ty­nyt rin­nan, heit­tä­nyt naa­rat ve­teen, ja kuin­ka ri­vis­tö on aloit­ta­nut hil­jai­sen sou­ta­mi­sen. Toi­vo hii­pui pik­ku­hil­jaa, ja jäl­jel­le jäi vain suru ja ih­me­tys.

Mik­sei edes vene löy­ty­nyt naa­roil­la?

– Si­tä­kin muis­tan pu­hu­tun, et­tä ve­neen us­kot­tiin upon­neen niin sy­väl­le mu­taan, et­tei­vät naa­rat sen vuok­si oli­si sii­hen tart­tu­neet.

Pek­ka Lii­as on toi­nen poh­jaa ja upon­nut­ta ve­net­tä tut­ki­neis­ta kai­ku­luo­taa­jis­ta. Hän mit­ta­si hu­mus­ker­rok­sek­si up­po­a­mis­pai­kan tie­noil­la vain 30–40 sent­tiä, ja vene on sel­väs­ti poh­jal­la nä­ky­vil­lä. En­ti­sa­jan vä­li­neil­le se on yk­sin­ker­tai­ses­ti vain lii­an sy­väl­lä.

En­tä oli­ko vene yli­las­tis­sa? Tätä voi läh­teä haa­ru­koi­maan miet­ti­mäl­lä Lii­ak­sen ku­vis­ta ar­vi­oi­mia mit­to­ja upon­nees­ta ve­nees­tä. Hän on ar­vi­oi­nut ve­neen pi­tuu­dek­si al­le nel­jä met­riä ja le­vey­dek­si rei­lun met­rin. Ta­sa­pe­räi­sen ve­neen pe­rä­o­san si­sä­puo­lel­la kier­tää is­tuin­lau­ta. Kes­ki­koh­dal­la ja keu­lan puo­li­vä­lis­sä on myös is­tuin­lau­dat.

Lii­ak­sen mu­kaan mit­ta-ar­vi­on paik­kan­sa­pi­tä­vyy­des­tä on vai­kea sa­noa mi­tään var­maan. Sy­vyyk­sien pi­meys hait­taa ha­vain­to­jen te­koa, ja jos ve­nees­tä tah­do­taan saa­da mit­ta­suh­teet sel­vil­le, pai­kal­le tar­vit­tai­siin käy­tän­nös­sä su­kel­ta­ja te­ke­mään mit­tauk­set.

Ai­ka­lai­set ovat on­net­to­muu­suu­ti­sis­sa ku­vail­leet sitä ”pie­neh­kök­si moot­to­ri­ve­neek­si” tai ”pie­nek­si pe­rä­moot­to­rik­si”. Jäl­kim­mäi­nen ter­mi viit­taa jut­tu­jen teks­teis­sä ve­neen ko­koon, ei­kä siis voi­man­läh­tee­seen.

Jos aja­tel­laan, et­tä vene oli­si sa­maa ko­ko­luok­kaa kuin esi­mer­kik­si suo­sit­tu vih­reä Päi­jän-sou­tu­ve­ne, niin ny­kyi­sin tuon ko­ko­luo­kan sou­tu­ve­nei­siin saa las­ta­ta nel­jä hen­keä. Le­veyt­tä nois­sa mal­leis­sa on 1,42–1,5 met­riä, pi­tuut­ta 4,71–5,20 m.

Toi­saal­ta, vene on voi­nut ol­la jon­kin ver­ran sitä isom­pi, tä­hän taas viit­taa se, et­tä yli­pään­sä on läh­det­ty ve­sil­le ko­val­la myrs­kyl­lä. Jos­tain on pi­tä­nyt kum­mu­ta us­koa sii­hen, et­tä vene py­syy pin­nal­la huo­nos­sa sääs­sä, vaik­ka kyy­dis­sä on ol­lut vii­si ih­mis­tä ja li­sä­las­ti.

Mi­kä­li kä­vi­si il­mi, et­tä vene on ol­lut us­kot­tua isom­pi ja va­kaam­pi, niin se taas ker­toi­si li­sää myrs­kyn voi­mak­kuu­des­ta.

En­tä­pä las­ti? Us­kot­ta­va muis­ti­tie­to ker­too, et­tä mu­ka­na oli­si ol­lut mai­to­tonk­kia ja piik­ki­lan­ka­ke­riä.

Ta­pio Hölt­tä muis­taa ai­kaa en­nen ny­kyis­tä te­ho­maa­ta­lout­ta. Hä­nel­tä löy­tyy fak­taa Kor­pe­lan ti­lan lyp­sy­leh­mien lu­ku­mää­räs­tä.

– Lyp­sä­viä on ol­lut seit­se­män-kah­dek­san. Kun tie­de­tään sen ajan leh­mien ny­kyi­siä hei­kom­man tuo­tok­sen, niin lyp­set­ty mai­to on voi­nut mah­tua yh­teen­kin tonk­kaan, ar­vi­oi Hölt­tä.

Sil­loin ei ol­lut alu­mii­ni­tonk­kia käy­tös­sä, vaan kyse oli te­räk­si­sis­tä 40–50 lit­ran ton­kis­ta. On mah­dol­lis­ta, et­tä aa­mu­lyp­syn mai­to oli­si jä­tet­ty ton­kas­sa jääh­ty­mään kyl­mään ve­teen, ja las­tat­tu ve­nee­seen il­ta­mai­don kans­sa. Eli ve­nees­sä oli­si ol­lut sii­nä ta­pauk­ses­sa kak­si mai­to­tonk­kaa, enem­män tai vä­hem­män pi­ri­pin­nas­sa. Ai­van täyn­nä ol­les­saan kak­si tonk­kaa oli­si ol­leet hie­man yli 100 ki­lon sat­si ve­neel­le.

Piik­ki­lan­ka­ke­rät ovat pie­noi­nen mys­tee­ri. Tie­dos­sa on, et­tä vii­den­te­nä ve­nee­seen tul­lut ren­ki oli kyn­tä­mäs­sä saa­res­sa. On mah­dol­lis­ta, et­tä kyn­tä­mi­sen edis­ty­mi­sen myö­tä piik­ki­lan­kaa on ke­rit­ty pois pel­to­loh­ko­jen ym­pä­ril­tä.

Mai­to­au­ton kul­jet­ta­ja­na pit­kään toi­mi­nut Mik­ko Pyl­vä­näi­nen on­net­to­muus­ve­neen et­sin­tä­ryh­mäs­tä sekä Hölt­tä, pi­tä­vät kum­pi­kin to­den­nä­köi­se­nä, et­tä leh­mät on vie­ty saa­reen syö­mään niin sa­not­tua äpä­ret­tä. Ter­mil­lä tar­koi­te­taan nii­te­tyn hei­nä­pel­lon jäl­ki­sa­toa, ja leh­mät on joko ui­tet­tu saa­reen tai vie­ty sin­ne lau­tal­la syö­mään pa­rem­man lyp­sy­tuo­tok­sen toi­vos­sa.

– Leh­mä voi syö­dä ylen­syö­dä hei­nää, jol­loin pöt­siin muo­dos­tuu lii­kaa kaa­sua. Pu­hu­taan pu­hal­tu­mi­ses­ta. Piik­ki­lan­gal­la on to­den­nä­köi­ses­ti ra­jat­tu lai­tu­men ko­koa tä­män es­tä­mi­sek­si, ar­vi­oi Pyl­vä­näi­nen.

Piik­ki­lan­gan puut­tu­mi­nen ai­na­kin osas­ta pel­to­ja on huo­mat­tu on­net­to­muu­den jäl­keen, ja tä­män vuok­si on ole­tet­tu nii­den ol­leen ve­nees­sä mu­ka­na. Eh­kä nii­hin liit­ty­en on myös pu­hut­tu jo­tain ta­los­sa en­nen ve­ne­mat­kaa.

Joka ta­pauk­ses­sa Kor­pe­la on ol­lut va­ra­kas talo, sii­tä ker­too jo yk­sin piik­ki­lan­gan ole­mas­sa­o­lo.

– Vie­lä mi­nun lap­suu­des­sa­ni 1950-lu­vul­la puus­ta teh­dyt sä­ren­tä­ai­dat oli­vat hy­vin ylei­siä täl­lä ky­läl­lä. Piik­ki­lan­gat oli­vat kal­lii­ta hank­kia vie­lä sii­hen­kin ai­kaan, ker­too Hölt­tä.

Sitä ei tie­de­tä, ovat­ko myrs­kyn kou­riin jou­tu­neet ke­ven­tä­neet ve­net­tä heit­tä­mäl­lä las­tia, vaik­ka­kin kal­lis­ta ma­te­ri­aa­lia uu­des­taan han­kit­ta­vak­si, lai­dan yli.

Myös ve­ne­moot­to­ri on ol­lut kal­lis ja har­vi­nai­nen 1930-lu­vul­la. Vah­va ole­tus on, et­tä kar­ja­ta­lout­ta har­joit­ta­nut, il­mei­sen va­ra­va­rai­nen Kor­pe­lan tila on hank­ki­nut moot­to­rin vie­däk­seen ve­neel­lä joko ker­maa tai mai­toa su­lan maan ai­kaan kir­kon­ky­län mei­je­riin. Mei­je­ril­lä­kin to­sin on ol­lut omia mai­to­moot­to­reik­si sa­not­tu­ja kul­je­tus­ve­nei­tä, jo­ten eh­kä las­tia on vie­ty jo­hon­kin ke­räi­ly­paik­kaan.

Var­si­nais­ta au­to­tie­tä ei Kor­pe­lan ti­lal­le tuol­loin ol­lut, sil­lä vie­lä 1940-lu­vul­la ny­kyi­nen Nie­mis­ten­ky­län­tiek­si muo­dos­tu­nut väy­lä oli ai­no­as­taan puo­let ny­kyi­ses­tä.

Ta­pio Hölt­tä on säi­lyt­tä­nyt ai­tas­sa en­ti­sa­jan maa­ta­lou­den vä­li­neis­töä. Siel­tä löy­tyi jouk­ko te­räk­si­siä mai­to­tonk­kia, jon­ka kal­tai­sia Jaa­tis­ten ve­nees­sä on ol­lut mu­ka­na.

Ko­ko­el­mas­sa on myös pu­nai­nen ank­ku­ri tai naa­ra, joka on kui­ten­kin ko­vin ke­veä, ja so­pi­si sik­si myös naa­raa­mi­seen.

– Se on pe­räi­sin ti­lal­ta, jota piti Kor­pe­lan emän­nän veli. Olen ai­na poh­ti­nut, et­tä jos­pa naa­ra on teh­ty sil­loin 30-lu­vul­la var­ta vas­ten ka­don­nei­den et­sin­tää var­ten. Sil­lä asu­neet ei­vät ni­mit­täin kos­kaan ka­las­ta­neet, jo­ten sii­hen tar­koi­tuk­seen he ei­vät oli­si tuo­ta tar­vin­neet, poh­tii Hölt­tä.

Jan­ne Ai­rak­si­nen