Isoi­sä­ni oli Adolf Suu­ro­nen. Se to­dis­taa, et­tä en­nen oli kun­nol­lis­ta. Ny­ky­ään useim­mat ei­vät edes us­kal­la an­taa tuol­lais­ta ni­meä lap­sel­leen, vaik­ka se suo­ras­taan huo­kuu auk­to­ri­teet­tia.

Adolf oli mo­ni­tai­toi­nen mies. Hän vil­je­li maa­ta Ha­vu­mä­es­sä ja ra­ken­si mitä tar­vit­tiin niin it­sel­leen kuin muil­le­kin. Kiu­sa­naan oli var­mas­ti ai­na­kin täi­tä – ja mis­tä kai­kes­ta kan­sa­lais­so­dan ja kak­si maa­il­man­so­taa näh­nyt mies si­sim­mis­sään mah­toi­kaan kär­siä, niin ker­taa­kaan hän ei lä­het­tä­nyt kiuk­kuis­ta vies­tiä ne­tin kes­kus­te­lu­pals­toil­le säh­kö­au­to­köy­hyy­des­tä. Su­ku­pol­ven­sa oli san­ka­ri­ai­nes­ta.

Pap­pa­ni oli jopa niin tai­ta­va, et­tä hän osa­si luo­da uu­sia ih­mi­siä toi­sen ih­mi­sen si­säl­le. Näin syn­tyi so­dan kes­kel­le isä­ni, Jou­ko An­to Adolf. Kova jät­kä oli Jou­ko­kin, jos­kin tais­te­lui­hin hän osal­lis­tui vain te­le­vi­si­on ää­res­sä ur­hei­lua ja po­li­tiik­kaa seu­ra­tes­saan.

Myös täit tu­li­vat Jou­kol­le tu­tuk­si nuo­re­na, kun­nes DDT:tä si­säl­tä­nyt Täys­tu­ho-hyön­teis­myrk­ky hoi­ti on­gel­man pois koko maas­ta. Hä­nes­tä tuli kova työ­mies isän­sä ta­paan: ra­ken­si oma­ko­ti­ta­lon­kin met­su­rin­hom­mien ohes­sa. To­sin vuon­na 1982 hän piti vii­den päi­vän ke­sä­lo­man, mut­ta muu­ten kii­rei­tä riit­ti maa- ja met­sä­töi­den pa­ris­sa sai­rau­se­läk­kee­seen as­ti.

Sit­ten su­kuum­me syn­nyin minä, Topi Pet­ri. Kä­vin Jout­san kir­kon­ky­län pe­rus­kou­lun ala-as­teen us­kon­to- ja hiih­to­pai­not­tei­sen lin­jan. Tuol­loin oli yhä van­han ajan opet­ta­jia veis­tä­mäs­sä ih­mi­sen­tai­mis­ta kun­nol­li­sia, mut­ta sil­ti en ole vie­lä­kään ra­ken­ta­nut ta­loa. Kä­si­työ­tun­neil­la ky­hä­sin tai­ta­vam­pien luok­ka­to­ve­rei­den hyl­kää­mis­tä har­joi­tus­kap­pa­leis­ta ken­kä­ren­gin. Adolf oli men­nyt pois ni­mi­muo­dis­ta, ei­kä täi­tä ol­lut ke­nel­lä­kään.

Met­sä­leh­ti ja Suo­mi-Ruot­si-maa­ot­te­lu ei­vät enää riit­tä­neet pul­la­mös­sö­po­jal­le hu­vi­tuk­sek­si. Piti ol­la ki­ta­ra ja ste­re­ot. Vie­lä lu­ki­o­vuo­si­na­kin eräs opet­ta­ja huo­maut­ti, et­tä luok­kaam­me kiin­nos­ta­vat vain dis­kot ja jää­te­lö. Oi­ke­as­sa oli. Niin­pä su­ku­pol­ve­ni san­ka­ri­ta­ri­noi­hin kuu­lu­vat Uu­den­maan ko­ro­na­saar­ros­ta sel­vi­ä­mi­nen ja ves­sa­pa­pe­ri­hamst­raus.

Nyt mi­nul­la on it­sel­lä­ni pian kym­me­nen­vuo­ti­as poi­ka. Hä­nen kol­mas ni­men­sä on Adolf ja päi­vä­ko­deis­sa tart­tui­vat taas täit, mut­ta lu­paa­vas­ta alus­ta huo­li­mat­ta ei tai­da tul­la uu­dis­rai­vaa­jaa tai löy­tö­ret­kei­li­jää hä­nes­tä­kään. Poi­ka­ni ei kes­tä näh­dä ver­ta ja kou­lun­sa kä­si­työ­tun­neil­la neu­lo­taan.

Mikä meni pie­leen? Kor­jaus­liik­kei­tä on sel­väs­ti yri­tet­ty su­vus­sa teh­dä, mut­ta sil­ti vir­sut lip­su­vat. Syy­tän yh­teis­kun­taa. Epäi­len, et­tä ala­mä­ki al­koi sii­tä, kun DDT kiel­let­tiin, as­bes­ti pois­tet­tiin ra­ken­nus­ma­te­ri­aa­leis­ta, lyi­jy as­ti­an­val­mis­tuk­ses­ta ja elo­ho­pea kuu­me­mit­ta­reis­ta, sil­lä niil­lä ny­ky­a­jan di­gi­mit­ta­reil­la ei tee kyl­lä yh­tään mi­tään. Piip­paa­vat vain ja näyt­tä­vät mitä sat­tuu. En­nen oli kun­nol­lis­ta!

Topi Suu­ro­nen