Pää­toi­mit­ta­ja ko­men­si ker­to­maan, mil­lai­sis­sa miet­teis­sä lo­pet­te­len kol­me vuot­ta kes­tä­nyt­tä ko­lum­nis­tin pes­tiä.

Hai­ke­a­na ja hel­pot­tu­nee­na.

Pai­kal­lis­leh­ti on par­haim­mil­laan leh­dis­tön aa­te­lia, kun­han se elää niin kuin väit­tää elä­vän­sä. Eli te­kee pai­kal­li­sia uu­ti­sia, ker­too pai­kal­lis­ten ih­mis­ten ja yri­tys­ten elä­män­me­nos­ta ja hy­vin­voin­ti­a­lu­een pää­tök­sen­te­on pai­kal­li­sis­ta ulot­tu­vuuk­sis­ta.

Ai­to pai­kal­lis­leh­ti ot­taa kan­taa, mut­ta sil­lä on ro­tia an­taa ti­laa myös eri­lai­sil­le mie­li­pi­teil­le. Jout­san Seu­tu te­kee niin. (Kir­joit­ta­jan huom.: Ihan mak­sua ot­ta­mat­ta päät­te­lin.)

Toi­vot­ta­vas­ti tol­kun kan­sa­lai­set an­ta­vat ar­von ai­dos­ti pai­kal­li­sel­le. Val­ta­kun­nas­sa kun on myös ”pai­kal­lis­leh­tiä”, jot­ka ovat li­ven­neet pai­kal­li­suu­den ee­tok­ses­ta. Ko­vas­ti ne väit­tä­vät sel­lai­ses­ta kiin­ni pi­tä­vän­sä. Kan­na­not­toi­hin ne ei­vät vai­vau­du tai roh­ke­ne.

Ko­lum­nien kir­joit­ta­mi­nen tä­hän leh­teen on saa­nut – ja pa­kot­ta­nut – pa­neu­tu­maan ai­van uu­del­la ta­val­la seu­tu­kun­taan ja sen tä­hän leh­teen. Li­säk­si tu­ruil­la, to­reil­la, kau­pan kas­sa­jo­nos­sa ja kah­vi­las­sa on jout­sa­lai­sia tul­lut sa­la­kuun­nel­tua.

Kir­joit­ta­mi­nen on myös an­ta­nut ti­lai­suu­den pii­kit­te­lyyn. Sitä olen har­joit­ta­nut var­muu­del­la, jo­hon pys­tyy vain pe­rim­mäi­ses­tä to­tuu­des­ta tie­tä­mä­tön.

Myön­net­tä­köön, et­tä pai­kal­li­suu­den vaa­ti­mus on jos­kus ol­lut taak­ka: edes­sä tyh­jä ruu­tu ei­kä ha­jua, kuin­ka tä­hän sau­maan syn­tyy pai­kal­li­nen nä­kö­kul­ma. On pi­tä­nyt as­tua hu­te­ral­le aa­sin­sil­lal­le. Se hä­vet­tää.

Ihan var­mas­ti en tätä pyy­dä an­teek­si, vaan tun­gen tä­hän oma­ke­hun. Väi­tän, et­tä Jout­sa-tie­tou­des­sa si­joi­tun ai­ka lail­la kär­ki­pää­hän sar­jas­sa, jos­sa kil­pai­le­vat ne, jot­ka ei­vät ole syn­ty­neet ei­vät­kä asu­neet saa­ti käy­neet kou­lua seu­tu­kun­nal­la.

Tä­hän mök­ki­läis­sar­jaan ei­vät pää­se myös­kään ne, jot­ka ovat teh­neet näil­lä kul­mil­la mui­ta kuin ke­sä­töi­tä.

Ko­lum­nis­tis­ta puh­das­ve­ri­sek­si mök­ki­läi­sek­si siir­ty­vä­nä on syy­tä ol­la tyy­ty­väi­nen Jout­san kau­pal­li­siin pal­ve­lui­hin, jot­ka voit­ta­vat Har­to­lan men­nen tul­len. Ver­tai­lu­pi­tä­jä on kyl­lä ai­ka vaa­ti­ma­ton. On­han niil­lä toki golf­kent­tä.

Toi­vee­na puo­les­taan on, et­tä jout­sa­lai­set saa­vat edes osan pois Ora­va­ki­ven Nuo­li-hank­kees­ta, et­tä uu­dis­sa­na ”jout­sai­sas­ti” ka­to­aa his­to­ri­an hä­mä­rään ja et­tä Suvi Mink­ki­nen nou­see po­diu­mil­le sekä Mi­la­non olym­pi­a­lai­sis­sa et­tä Ote­pään MM-ki­sois­sa.

Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti pi­dän tär­ke­ä­nä, et­tä ka­la­on­ne­ni ko­he­nee, et­tei va­paa-ajan asun­to­jen kiin­teis­tö­ve­ro yli­tä sie­to­ky­ky­ä­ni ja et­ten telo it­se­ä­ni mök­ki­hom­mil­la No­van päi­vys­tyk­seen.

Lo­puk­si toi­vo­tan jout­sai­saa vuot­ta 2026 kum­mal­le­kin lu­ki­jal­le­ni.

Pent­ti Kiis­ki