[Antti Nieminen]

Tuosta mökistä en tiedä, mutta (Oolannin) Jullesta kyllä. Avioliitto toi Julius Karlssonin Ahvenanmaan Jomalasta Vaasan kautta Joutsaan 1910-luvulla. Hän toimi mm. Joutsan Osuusmeijerin Sisko-höyrylaivan koneenhoitajana ja laivaliikennöinnin loputtua koneenhoitajana sekä vanhalla että uudella meijerillä ja sittemmin kuten Keijo kirjoitti meijeriautonkuljettajana. Hän ei lainkaan pitänyt Julle-nimestä ja meijerillä kerrottiin hänen usein kivahtaneenkin: ei mine ole mikän Julle, mine ole Julius Karlsson, eikä ihme sillä Julle-nimellä oli ruotsin kielessä hieman huono kaiku, sama jos meillä kastaisit poikasi Manneksi. Uusi isännöitsijä Mauno Leppänen oli ainoa joka käytti Juliuksesta oikeaa nimeä.
Kun asuin Koiravuoressa 1950-luvulla, eräänä talvi-iltana olin pihalla ja tieltä kuului jokin tömähdys ja huutoa. Auto oli töytäissyt Jullen pyörineen hankeen. Jullen mielipide hankeen joutumisesta oli selvä: sine jeevel, pärkkele meinasit minut spillata. Julle ei suostunut lähtemään kivenheiton päähän lääkäritalolle ja niinpä äitini paikkasi hänet viereisellä kunnalliskodin sairasosatolla ja kuskin kanssakin syntyi sovinto ja tämä vei Juliuksen kotiin, sinne Jullen mutkaan.
Isä pisti pyörän turvaan ja seuraavana päivänä Julius kävi sen meijeriautolla hakemassa. Julius Karlssonilla oli kolme poikaa, sotaveteraaneja kaikki. Suurin osa tunsi Joutsaan jääneen Reinon, Jullen Reiskan, josta myös olisi monta juttua, mutta palsta loppuu…
Antti Nieminen, Yhteiskoulun poikia