Olipa aika urakka löytää tuttu keskustelupalsta ?? No,jos tämä kuitenkin tässä perille tulee.
Luin aamun lehteä ja siitä tuli mieleen näitä mummon mietteitä. Jotkut sanoneet minulle: miksi et ole kirjoittanut. Kun ei enää tunne olevansa asioista perillä, olen vastannut. Aamulla heräsin Isäni kautta asioita miettimään ja ajattelin… tämä ei ole kannanotto puolesta eikä vastaan, vaikka täällä voi tämä päiväkin ‘vilahtaa.’ Isäni (s.1912) aikoinaan yritti käyttää sivistyssanoja, jotka eivät olleet ihan kieliopin mukaisia esim. se ol’raakinen tarina tai sitten ratekia.
Siitä siirryin omaan ajatteluun, mistä on tullut sanonta kolumni! Suomi on täynnä näitä sanoja joita me, kielitaidottomat ei ymmärretä. Tämän päivän asiana minulla mielen päällä huoli siitä miksi kunnassa on niin paljon pahaa oloa? Ettei vaan tulisi ‘raakinen tarina’!? Eikö Joutsa ole hyvin kehittynyt kunta? Paljon hyvää ja toimivaa. On ollut ‘ratekia’ joka ohjaillut?
Jos joku asia minua suuresti ihmetyttää, on sanonnat veronmaksusta!! Onko veroäyri liian korkea, vai mikä on ongelma. Tämän asian ajattelen maanviljelijän / metsätilan kautta. Ei niitä voi siirtää minnekään. Voiko firman…en tiedä!? Mikä on niin pahasti pielessä, että omassa kunnassa kaikki huonosti. Puuttuuko avoin keskustelu? Sen verran tuli kunnan töissä oltua, että avoimuus… sitä kyllä pitäisi aikuisten asioissa enempi löytyä. Perusta kuitenkin kaikelle on siinä,että oppisimme kunnioittamaan toisen työpanosta ja tietysti se pätee myös noihin keskusteluihinkin.
Itse tein työtä yhdessä kotipalvelun kanssa. Minun mielestä onnistuimme siinä. Sitten tuli tämä kotihoito. Onneksi pääsin eläkkeelle! Nyt kun itsekin joskus tarvitseisin apua, niin kyllä se kotipalvelu vastaisi minun toiveisiin. Olen aikaisemminkin sanonut, ei koulun käynyt sairaanhoitaja ole kenenkään kotiapulainen. Hoito ja hoitajat… heille suuri kiitos, että olen tässä kunnossa. Isääni vielä muistaen: Silloin 1992 kun aloitin kotipalveluyrittäjänä, Hän antoi minulle ohjeeksi tee töitä ‘asevelihintaan’. Silloin oli paljon vielä sodan käyneitä miehiä. Lisäksi minun suuret sympatiat oli kotirintama naisten puolella. Se olisi monen sivun tarina. Äitini hoiti kotitilaa, Joutsan perukoilla (25 km kirkolle) vanhan Isänsä kanssa. Siskoni -40 ja minä -42 syntyneet lapset hoidettavina. Siksi toivon nuorilta ymmärrystä asioita kohtaan….miksi meillä, kuitenkin, näin hyvin. Tässä tämä sadepäivän tarina. Sen otsikon allehan nämä mummojen jutut kuuluu.
toimesta.
