Kaupungista maalle siirtymisen iloihin lukeutuu keventyvä paine seurata ajan kulua ja pysyä sen hermolla. Osa-aikamaalaista ilahduttavat myös pihatyöt, jotka ovat omanlaisensa siirtymärituaali talvesta kohti kesää. Nämä ilot täydentävät toisiaan, kun ajantaju katoaa nurmikkoa kapsuttaessa.
Tuttava vinkkasi haravointijätteen ja risujen vastaanotosta Joutsan kunnassa kreivin aikaan. Kun lehtikompostini täyttyivät, säkitin tammen- ja vaahteranlehdet ja suuntasin jätevedenpuhdistamon kupeeseen.
Lehtisouvin tuoksinassa arvuuttelin selitystä maksuttoman vastaanoton aikarajaukselle. Sisäinen salaliittoteoreetikkoni leikitteli ajatuksella, että tarkoitus oli kiirehtiä pihat kesäkuosiin vaivihkaisella painostuksella: ”Haravoi heti tai maksat!” Tai sitten joku vain oli lätkäissyt lehdenpalautusviikot kalenteriin suurempia suunnittelematta.
Niin tein minäkin, sillä toisen säkkikuormani tyhjennysyritys päättyi hölmistykseen suljetun portin edessä. Oma kalenterimerkintäni oli viikon myöhässä kunnan aikataulusta, mistä riensin oitis manaamaan mieltymystäni ajantajuttomaan haravointiin. Siihen hätään porttia ei saanut auki rahallakaan.
Onni onnettomuudessa oli, että alkulähteelleen palanneet lehdet jäivät odottamaan toimenpiteitä. Tämä seudunkaikkeutemme ykkösaviisi ehti nimittäin uutisoida, että Joutsan kunta muutti käytäntöään kesäkuun alussa: portti pidetään auki perjantaisin ja lauantaisin läpi kesän.
Päätös tuntuu järkevältä. Yhtäältä se vastaa asukkaiden antamaan palautteeseen ja parantaa palveluja hillittyyn hintaan. Toisaalta ratkaisu suitsinee roskaajia – niitä, jotka katsovat asiakseen kipata kuormansa muitten maille maksuja tai jätteen säilytystä välttääkseen. Ja kolmanneksi: avoin, maksuton portti tuntuu simppeliltä ja hyvältä näinä monimutkaisina ja kalliina aikoina.
Eli nyt sitä saa taas, maksutonta vastaanottoa haravointi- ja risujätteelle! Siitä ilosta eräät tammen- ja vaahteranlehdet tekivät vielä toisenkin reissun Mämmiläntielle, tällä kertaa perille asti.
Pauliina Raento
Loading ...
