
Asuin vuonna 2005 Saksassa. Alkuvuosi sisälsi elämääni syvästi ravistelevan avioeron, jonka ahdistusta pakenin pitkälti työntekoon. En olisi halunnut pitää kesälomaa, koska silloin joutuisin kuuntelemaan omia ajatuksiani turvallisten työasioiden sijaan. Ja ette arvaa, kuinka paljon aivoni vihaavat minua! Työkaverini saivat kuitenkin puhuttua minulle järkeä, sillä loma on jokaiselle tarpeen eikä itseään voi loputtomiin paeta.
Mikä olisi sopiva lomakohde? Reilun kahden tunnin autoilulla pääsisi Tšekkeihin, neljässä tunnissa Alpeille, kahdeksassa tunnissa Italian Garda-järvelle. Lentämällä pääsisi tietysti myös kaukaisempiin aurinkokohteisiin verrattain edullisesti ja nopeasti.
Mutta ei, minä lähdin Joutsaan. Tosin paluu kotikulmille selittelemään uusia kuulumisia ahdisti sen verran, että uskalsin tilata itselleni autolauttaliput Rostockista Hankoon vasta otettuani työviikon päätteeksi riittävästi neuvoa-antavaa tainnuttavaa virvoketta. Olo oli lopulta helpottunut.
Halusin tulla nimenomaan autolla, sillä sen tuomalla vapaudella olisi helppo tarvittaessa vaihtaa maisemaa fiilisten mukaan. Seuraavana aamuna selvittyäni nestemäisestä rohkaisusta tajusin ostaneeni liput vahingossa ristiin, siis ensin Hangosta Rostockiin, mutta siitäkin lopulta selvittiin matkaa peruuttamatta.
Miksi tulla Joutsan seudulle kesälomalle? Minulle syy on selvä edelleen: siellä on perheeni, parhaat ystäväni ja ehkä jokunen vihamieskin, mutta tuttuja nekin. Kuka kaipaa uusia ja vieraita vihamiehiä?
Perille päästyä kaikki tarvittava on lopulta lähellä, eikä tarvitse omistaa omaa kesämökkiä päästäkseen uimaan tai puuhastelemaan jotain muuta luonnon äärellä. Vähän urbaanimpiakin aktiviteetteja löytyy sopivasti. Tarjolla on tarpeen mukaan niin seuraa (vähintään hyttysiä) kuin rauhaakin.
Niinpä lomamatkani suuntautuivat jatkossakin Joutsaan, sittemmin myös autosta luopuen. Lentomatkustamisesta annettakoon kuitenkin kokemusasiantuntijan vinkkinä se, että jos lennolta myöhästyy viisitoista minuuttia, niin se ei tarkoita sitä, että sitä olisi sitten vartin myöhemmin perillä. Vaan se onkin jo sitten toinen juttu.
Topi Suuronen
YLÄKUVA: Valklammen pitkoksilla. Kuva: Marko Nikkanen.