Menneiden aikojen tukkilaisromantiikka tuli tunnetuksi ja on jäänyt muistoihin Suomi-filmien kautta. Joutsan Joutopäivät ovat ottaneet siitä osansa, sillä tukkilaiskisat merkittiin ohjelmistoon jo vuonna 1972. Ensimmäiset varsinaiset kisat pidettiin kuitenkin 1973.
– Vuonna 1977 silloisen Joutopäivä-toimikunnan sihteeri Pertti Urria esitti toiveen oheisohjelmasta tukkilaiskisoihin – näin syntyi ohjelmaryhmä Joutsan Tukkilaiset, muistelee tänä kesänä 80 vuotta täyttävä ryhmän alkuperäinen vetäjä, liikuntaneuvos Raija Kinnunen.
– Noihin aikoihin Joutsan Nuorisoseuralla oli erittäin aktiivista tanhutoimintaa. Ryhmiä oli useita eri-ikäisille ja aikuisten kansantanhuryhmä oli yksi niistä, kertoo Raija Kinnunen. Raija tunnettiin Joutsassa Saaren Raijana – Hän työskenteli Joutsan kunnan liikuntasihteerinä ja veti monipuolisesti erilaisia harrasteryhmiä tanhuista telinevoimisteluun. Hän toimi myös Joutopäivien toiminnanjohtajana parina eri vuonna.
– Pienellä paikkakunnalla kaikki olivat mukana vähän kaikessa. Urrian Pepe oli myös mukana tanhuryhmässä samoin kuin tukkilaiskisojen juontajana tunnettu Töyrylän Ismo. Totesimme, että varsin kohtuullisilla muutoksilla, kuten askelten ja kuvioiden lisäyksillä tanhunumeroihin, tukkilaislauluilla ja lisälaulajilla, rekvisiitalla ja uusilla tukkilaisromanttisilla esiintymisasuilla saisimme kyllä aikaiseksi ihan hienon esityksen. Ja saimmekin, Kinnunen hymyilee.
Vaikka tanhuryhmä loi nahkansa tukkilaisryhmäksi vain tätä yhtä esiintymistä varten, ryhmästä tulikin suosittu. Esityksissä oli mukana parhaimmillaan yli kaksikymmentä aikuista – joukossa kuusi avioparia – mutta myös Joutsan Naisvoimistelijoiden menestyneitä telinevoimistelijoita tukkilaislasten rooleissa. Sestat miesten olkapäillä toimivat rekkeinä ja näin ohjelmaan saatiin mukaan temppuja ja akrobatiaakin. Lähes kymmenen vuoden ajan ryhmä kiersi jotakuinkin samalla kokoonpanolla markkinoimassa Joutsaa ja Joutopäiviä turuilla ja toreilla.
– Maunulan Jorma ja Teittisen Jorma toimivat linja-autonkuljettajinamme – ammattilaisia kuin olivat. Sorjasen Anne veti lauluharjoituksia ja näin saatiin stemmojakin lauluihin ja Reposen Anneli ompeli koko ryhmän esiintymisasut. Rantasipi Joutsenlampi ja Vaihelan tilan juhannukset tarjosivat paikallisia esiintymistilaisuuksia ja ryhmälle kehittymismahdollisuuksia.
– Sitten vuonna 1982 kutsui ruotsalainen ystävyyskunta Finspång tukkilaiset vierailulle. Kotimatkalla valloitettiin Espan lava ja ”torillakin tavattiin”, nimittäin Senaatintorilla!
– Oli hämmentävää saada sellaista suosiota tanssiessamme ja laulaessamme kaduilla ja huomata, kuinka ihmiset lauloivat tukkilaislauluja esitystemme mukana, muisteloi Raija Kinnunen.
Espoossa Hotelli Korpilammen Suomi-kampanjan esiintymispesti kesti kaksi viikkoa. Se vaati paljon ryhmäläisiltä, sillä suurin osa heistä kävi päivätöissä ja oli perheellistä väkeä. Tukkilaiset saivat ottaa perheensä mukaan. Siellä ryhmä esiintyi samoilla lavoilla Solistiyhtye Suomen, Håkan Strengin ja Ami Aspelundin kanssa. Näin houkuteltiin ulkomaisia matkaajia Suomeen.
Jyväskylä, Tammisaari, Valkeakoski… Tanhuryhmälle haettiin Suomen Nuorisoseuraliiton kansallinen luokitus ja viimein tuli kutsu Kaustisten Kansanmusiikkijuhlillekin. Siellä esiinnyttiin niin tanhuryhmänä kuin myös tukkilaisinakin.
– Pidimme kutsua Kaustisille suurena arvostuksen osoituksena ryhmällemme.
Tukkilaisryhmän kiireisin aika kesti kymmenisen vuotta, jonka jälkeen toiminta muuttui pienimuotoisemmaksi hiipuen hiljalleen.
Joutsan Tukkilaisten toiminta sai sinetin Joutsan Kotiseutuyhdistyksen Kevätjuhlassa vuonna 2013. Ismo Töyrylän johdolla jäljellä ollut ryhmä esiintyi viimeisen kerran ja luovutti sitten välineistönsä kotiseutumuseon haltuun.
Tukinuittoa ja tukkilaiskisoja ennen ja nyt
Joutsassa tukinuiton historia ulottuu 1800–1900-lukujen taitteesta aina 1950-luvun loppupuolelle. Tuhansien järvien maassa vesikuljetukset ovat aina olleet luonteva tapa siirtää suuria puumääriä puuteollisuuden tarpeisiin.
Suonteenkin puu siirtyi Viherinkosken ja Myllykosken rännin kautta Joutsansalmeen, josta matka jatkui kiertoteitä Jääsjärvelle ja sieltä Hartolan Tainionvirran kautta Päijänteelle. Autokuljetusten yleistyessä tukinuitto Joutsan seutukunnalla hiipui vähitellen.
Uittaminen ei ole kuitenkaan millään muotoa Suomessa vielä loppunut. Päinvastoin – vaikka uitto on hidasta, se on myös kustannustehokasta ja tarjoaa päästötavoitteiden mukaisen, ympäristöystävällisen tavan puun kuljettamiseen ja varastointiin. Uitto on tärkeää erityisesti itäisessä Suomessa Saimaan alueella – jossa uittomäärät nousivat vuonna 2022 jopa puoleen miljoonaan kuutioon.
Vaikka määrä on pieni verrattuna menneiden vuosikymmenten uittomääriin, talvien lyhentyminen on pidentänyt uittokautta, jolloin myös uitettavan puun määrä tulee edelleen kasvamaan. Uittomiehiä tarvitaan siis edelleen.
Joutopäivien Tukkilaiskisoissa on kilpailtu perinteisesti tukkijätkien tukkilaistaitolajeissa, joita ovat puomijuoksu, sestominen ja rullaus.
Puomijuoksussa kilpailijan on tarkoitus juosta noin 60–70 metriä pitkän vedessä kelluvan puomin päästä päähän. Tukena tukkilaisella on keksi eli puoshaka.
Sestomisessa melotaan tukin päällä seisten noin 70 metrin matka. Melana käytetään ns. sestakeppiä, jonka suurin sallittu leveys on 7 cm. Maaliin on tultava tukilla seisten, mutta muuten putoileminen on sallittua.
Rullauksessa kilpaillaan mies miestä vastaan. Tukkilaiset seisovat tukilla vastakkain ja yrittävät saada vastustajan putoamaan tukkia rullaamalla.
Kaisa Vigman
Rakkaudesta lajiin
– Innostuin jo 12-vuotiaana tukkilaiskisoista. Joutsassa pidettiin tuolloin tukkilaiskurssia lapsille ja nuorille. Yhtenä vetäjänä oli ’’kuningasjätkä’’ Juha Julkunen, moninkertainen Suomen mestari, kertoo Jere Rossi, joutsalainen tukkilaisharrastaja.
Tukkilaisharrastus lajina on vaativa. Kisaaminen edellyttää kohtalaisia, mieluummin hyviä lajitaitoja, hyvää koordinaatiota ja kehonhallintaa sekä tietenkin hyvää kuntoa. Itse tukkilaislajit kuulostavat varsin eksoottisilta: sumajuoksu, puomijuoksu, sestonta, soutu, veneenveto, sauvonta, rullaus, koskenlasku sekä tukkilaisen vala.
Ilman harjoittelua ei tämäkään laji taitu.
– Harjoittelen pitämällä itseni fyysisesti hyvässä kunnossa, Jere toteaa.
Kesämökeillä ihmisillä on runsaasti monimuotoisia aktiviteetteja, mutta melko harva pyörittelee ja sestoaa mökkirannassa tukkia. Jere tekee niin.
– Oma esikuvani on jo tuolla edellä mainittu Julkusen Juha, joka on todella taitava tukkilainen, mutta yleensä ottaen tätä lajia voin kyllä suositella ihan kaikille. Vähän on hyvä olla hulluutta ja pilkettä silmäkulmassa – ja pitkäjänteisyyttä ottaa lajit haltuun.
Jere Rossi
Yläkuvassa Joutsan Joutomies (Hannu Piira) Tukkilaisten kanssa. Joutomies kulki Tukkilaisten mukana markkinoimassa Joutsaa ja Joutopäivää. Kuva: Raija Kinnunen
Loading ...
