Höystösensuo on Leivonmäen kaakkoiskulmalla sijaitseva noin 500 hehtaarin kokoinen suoalue. Sen hyödyntämisestä ja kohtalosta on käyty jos jonkinlaista kädenvääntöä ja riitaakin. Suon omisti 1980-luvulle saakka Metsähallitus.
Aikoinaan suon eteläpäässä maatilaa piti ja omisti leivonmäkinen Oskari Laitinen. Olin Metsäliitolla 1970-luvun alkuvuosina puunostomiehenä ja niiltä tiimoilta tulin Oskarin tuntemaan. Ostin häneltä useana vuotena puutavaraa; tukkia ja pinotavaraa.
Oskari kertoi, että joskus 1950-luvulla Jyväskylässä käydessään hän meni Metsähallituksen Jyväskylän konttorille ja osti alueen päämetsänhoitajalta Höystösensuon. Kotona ei vaimo, eivätkä pojat, hyväksyneet tehtyä kauppaa, joten Oskari joutui perumaan sen.
Näin Oskari kertoi ja samalla sanoi nähneensä unessa, että Höystösensuolla on uskomaton aarre ja rahanlähde.
Tuli 1970-luvun järisyttävä energiakriisi. Tällöin valtioneuvosto (Suomen hallitus) velvoitti Valtion Polttoainekeskuksen ripeästi siirtymään turpeen tuottamiseen. Itse siirryin Metsäliitolta Valtion Polttoainekeskukselle 1976. Myöhemmin Valtion Polttoainekeskus osakeyhtiöitettiin ja siitä tuli valtion omistama Vapo Oy.
Valtioneuvosto velvoitti Metsähallituksen luovuttamaan kaikki turvetuotantoon soveltuvat suot Vapolle tietyin ehdoin. Metsähallituksesta metsäteknikko Tuomas Tuikan kanssa kävimme yhden päivän alustavasti katsomassa, mitkä alueet tulevat Vapolle. Tämän ”katselmuksen” pohjalta rajasin maastoon turvetuotantoon soveltuvat alueet noin 400 ha. Suo oli ojitettu jo 1950-luvulla ja oli hyvässä metsänkasvussa, jo osittain tukkipuukokoista metsää.
Puusto hakattiin ja ojitusta turvetuotantoa varten aloiteltiin. Siitä nousi voimakas kapinaliike Joutsassa Höystösensuon turvetuotantoa ja ojitusta vastaan. Oletettiin, että se pilaa täysin Suonteen järven ja sen lähivedet, koska suon kuivatusvedet laskevat Vallasjokea Suonteeseen.
Joutsalainen olettamus oli, että jos Tapio ojittaa suon, lähtevät vedet ovat puhtaita, mutta jos Vapo ojittaa, sieltä tulevat eivät ole puhtaita… Tätä vääntöä ja valituksia käytiin 1990-luvun lopulle saakka ja se henkilöityi aika pitkälle allekirjoittaneeseen. Ne hiljenivät ja asettuivat vesioikeuden katselmuksiin ja päätöksiin. Suonteen järvi on edelleen paikoillaan ja keväisin kesämökkiläiset palailevat sen rannoille.
Suolta tuotettiin yli 2.500.000 megavattituntia turvetta. Se toimitettiin Jyväskylän Rauhalahden voimalaan. Sillä määrällä turvetta Jyväskylän kaupunki ja Kankaan paperitehtaat saivat kahden vuoden energiatarvettaan vastaavan määrän energiaa.
Leivonmäen kunnanjohtaja Juhani Huttusen ideoimana Höystösensuolle rakennettiin 1980-luvun lopulla pienilmailukenttä, lentokenttä. Sitä hallinnoi nykyään Pitkävuoren riippuliitäjät.
Kun turvetuotanto loppui, Höystösensuosta suurimman osan, noin 350 ha, osti suon lähellä asuva maanviljelijä Pertti Liias. Jukolan Maitotila Oy:stä on kehittynyt maakunnan suurimpia karjatiloja. Olin osaltani vaikuttamassa, että suo jää paikalliselle yritykselle.
Nyt on ”haloo” noussut Höystösensuon ympäristöön suunnitellun tuulivoimapuiston ympärille. Kansalaisadressiin, jossa vastustetaan tuulivoimaa Leivonmäelle, kerätään nimiä ympäristöstä ja koko valtakunnasta. En ole perehtynyt tuulivoiman hyötyihin tai haittoihin. Paikallisia asiantuntijoita ja tietäjiä riittää runsaasti, niin kuin aikoinaan turvetuotannonkin tiimoilta.
Turvetuotanto Höystösensuolta on loppunut – ja niin loppuu tuulivoimalakeskustelukin 20 vuoden kuluttua. Tuulivoimalasta päättäminen kuuluu viime kädessä Joutsan kunnanvaltuustolle. Sinne on valtuutetut valittu. He päättäkööt Höystösensuon tuulivoimalasta!
Oskarin enneunet ovat aika hyvin pitäneet paikkansa!?
Pentti Rossi
Loading ...
