Huhtikuun 5. päivä ilmestyneessä Joutsan Seudussa oli satavuotiaan sotaveteraani Vesa Koiviston haastattelu. Juttu on tuonut runsaasti hyvää palautetta, joista yllättävin oli Risto Pynnösen yhteydenotto. Jutussa mainittiin Koiviston pelastaneen erään haavoittuneen, ja Pynnönen on tämän henkilön poika. Risto Pynnösen mukaan Koivisto pelasti urhealla teollaan hänen isänsä varmalta kuolemalta. Ohessa toimitukseen lähetetty kirjoitus.
”Suurella mielihyvällä ja kiitollisuudella luin Joutsan Seudusta Vesa Koiviston 100-vuotishaastattelun. Olen sen Pynnösen sukuhaaran jäsen, Timo Pynnösen (1924–1987) poika, mistä kunnianarvoisan päivänsankarin kertomuksessa mainittiin.
Meitä on kolme sisarusta, kaikki vielä elossa, vaikka jo elämämme ehtoossa olemme, itse kukin. Koko lapsuutemme ajan Toivakan syrjäseudulla syntyneinä ja asuneina saimme kuulla suurempia ja pienempiä muisteloita sodasta ja rintamalta. Mieleenpainuvin niistä on ollut isämme kertomus, jossa ”Vesa Koivisto -niminen mies minut pelasti ryssän jalkoihin jäämisestä”. Ja hänellä oli tarinan lopussa pieni toivomus: ”Pitäis sille Vesalle siitä hyvästä pullo viedä.”
Syyskuun lopulla 2018 huomasimme Keskisuomalainen Meidän juttu -palstalla kuvan ja tekstin, jossa kerrottiin veteraanien ilmapallolennosta Tikkakoskella. Jutussa mainittiin nimeltä Vesa Koivisto ja näin saimme selville, että hän on vielä keskuudessamme.
Olin Toivakassa veljeni, Markun (1948), luona vierailulla, kun asia tuli puheeksi. Olimme silloin illansuussa ulkosaunaa lämmittämässä. Siltä seisomalta päätimme lähteä hoitamaan asian, varsinkin, kun veljeni tutun kauppaa tiesi, että Koivisto olisi kotitilallaan Leivonmäen Vartiamäessä. Siepattiin pullo parasta konjakkia kaapista ja saman tien matkaan, ettei ilta veny liian myöhäksi.
Päädyimme Vesan kauniin kodin oven taakse ja koputimme. Maija-rouva tuli avaamaan ja ilmoitimme asiamme, että olemme tulleet maksamaan velkamme. Sisältä kuului isännän ääni, kun hän sanoi, että kukaan ei ole hänelle mitään velkaa.
Niin siinä sitten kävi, että päädyimme keittiön pöydän ääreen ja saimme sanasta sanaan kuulla, mitä eturintamassa Konkkalan kallioiden kupeella 24.6.1944 oli tapahtunut.
Jatkosota päättyi 4.9.1944, mutta isäni oli toipilaana Hämeenlinnan sotilassairaalassa vielä kolme kuukautta sen jälkeen, ja hänet kotiutettiin 9.12.1944.
Tapasin sittemmin Vesan Jyväskylässä Sotainvalidien sairaskodilla eräässä reserviläistilaisuudessa. Kahvitauolla hänet lehtijutun perusteella siellä tunnistettiin ja häneltä ensimmäiseksi kysyttiin: ”Joitko sen pullon?” Johon Vesa: ”Join!”
Kunniavelka oli maksettu ja nautittu 74 vuoden jälkeen. Kiitollisuuden ja rakkauden velka on ikuinen.
Risto Pynnönen
Raili Sihvonen (os. Pynnönen)
Yläkuva: Pynnösten lähettämä havainnekuva kranaatinsirpaleesta, joka poistettiin isän pohkeesta Hämeenlinnan sotilassairaalassa.
Loading ...
