
Joutsassa, Luhangassa ja Hartolassa suunnitellaan ja jopa halutaan sijoittaa tuulivoimaloita suoraan arvokkaisiin luontokohteisiin tai niiden välittömään läheisyyteen.
Joutsassa Leivonmäen kansallispuiston viereen suunnitellun tuulivoima-alueen toimija Pohjan Voima ei ole vieläkään vastannut Joutsan Seudussa 22.2. esitettyihin kysymyksiin, paitsi yhteen eli yrityksen pääomistus on siirtynyt ulkomaalaisiin käsiin.
Vastauksia ei ole tullut siitä huolimatta, että yritys ”haluaa varmistaa, että hankkeidensa lähialueiden ihmisiä kuunnellaan mahdollisimman laajasti” ja, että toimitusjohtajalla on koko ajan puhelin päällä vastatakseen kysymyksiin. Tämä hanke on luonnon kannalta toteuttamiskelvoton eikä sitä teknillisestikään voida toteuttaa kuten Lea-Elina Nikkilä on JS:n kirjoituksessaan 12.4. hyvin perustellut.
Samassa lehdessä Pohjan Voiman toimitusjohtaja kertoo, että joka päivä eri puolille Suomea nousee 1–2 tuulivoimalaa. Tämä ei pidä paikkaansa. Se tarkoittaisi 365–730 tuulivoimalaa vuodessa. Tänä vuonna tuulivoimaloiden rakentaminen romahtaa viime vuoden tasosta 60 % ja alan etujärjestön mukaan se on n. 1 000 MW, mikä tarkoittaisi 200 viiden MW:n voimalaa ja vain 350 MW:n nettotehoa. Parin seuraavan vuoden aikana ennustetaan suunnilleen vastaavan kapasiteetin lisärakentamista, mutta jos voimaloiden teho nousee kuuteen megawattiin, niin lukumäärä olisi alle 170.
Vastuuttomuuden pohjanoteeraus on Suur-Savon Sähkö Oy:n toiminta Luhangassa ja Hartolassa. Yritys suunnittelee Luhankaan seitsemää tuulivoimalaa nyt käytössä olevien kiistanalaisten kuuden voimalan viereen ja haluaa laajentaa tuulivoimarakentamista Hartolan puolelle. Kun mukaan lasketaan vielä muutaman kilometrin päässä Sysmän 11 voimalan suunnitelma, niin tavoitteena on saada aikaan Etelä-Suomen suurin 37 tuulivoimalan keskittymä Päijänteen rantamaisemaan.
Kohde on keskellä erämaista ainutlaatuista luontoa 18.700 hehtaarin yhtenäisellä laajalla metsäalueella, jonka pirstominen tarkoittaisi metsäluonnon monimuotoisuuden hävittämistä. Nämä tuulivoimalat tulisivat olemaan keskellä tällaista kartoitettua luonnon ydinaluetta, jolla on luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen lisäksi merkitystä ihmisten virkistäytymisessä. 23.000 hehtaarin Vehmaa-Vuorenkylä-Luhanka kohde on juuri tällainen luonnon ydinalue. Jos nuo tuulivoimalat rakennettaisiin tälle yhtenäiselle metsä- ja luonnonydinalueelle, niin se tarkoittaisi n. 4 000 hehtaarin kaavoittamista teollisuusalueeksi vastaten n. 20 % koko alueesta.
Suur-Savon Sähkön, Luhangan ja Hartolan kuntapäättäjien tulisi nyt keskeyttää ja lopettaa tällaiset valmistelut välittömästi. Suur-Savon Sähkö on mainostanut vastuullisuuttaan mm. ”huolehdimme siitä, että Järvi-Suomessa on hyvä elää myös tulevaisuudessa. Ihmisten on voitava toimia terveellisessä ja turvallisessa ympäristössä”. Kuitenkin yritys toimii vastoin näitä ilmoittamiaan arvoja.
Näissä kolmessa kunnassa on nyt syntymässä isompi konflikti luonnon ja tuulivoiman välillä. Kilpailua käydään maa-alasta luonnon ja tuulivoiman kesken. Tuulivoimaloita ei saa rakentaa lähelle asutusta melun ja terveyshaittojen takia eivätkä ne saa pilata Päijänteen maisemia. Jos ne viedään metsiin ja usein koskemattoman luonnon keskelle, niin niiden haitat kohdistuvat luonnon monimuotoisuudelle, eläimille, kasveille ja linnuille.
Jos tuulivoimaa välttämättä halutaan rakentaa, niin sitten sinne, missä on jo rakennettua teollisuusympäristöä sekä sähköenergian kulutuskeskittymiä.
Kun luonto on uhattuna, niin silloin uhan alla on myös ilmasto ja ihmiset.
Hannu Heinonen