Muutama päivä sitten ilmestyi Joutsan FB-ryhmään mielenkiintoinen, paikallisen asukkaan kuvapostaus aivan kirkonkylän Uimalan (tunnetaan myös ”Telluna”, uimalaitoksena) läheltä, puunjuurelta ikuistetuista pienistä kellertävistä pieneläinjätöksistä. Asiantuntevat kommentit tunnistivat ne varmuudella liito-oravan (Pteromys volans) papanoiksi. Niitähän ne varmasti ovatkin. Ja todennäköisesti nimenomaan asianomaisesta puusta ylempää pudonneita, eivät niitä kuuluisia paikalle tuotuja. Alkuviikosta kertoi joutsalainen kunnanvaltuutettu Jarmo Liukkonen käyneensä viime viikon lopulla samaisella Perttulanojan alueella ja löytäneensä neljän ison haavan alta juurikin ”liiturin” papanoita. Yhdestä näistä puista hän bongasi myös ilmeisen liito-oravan pesäkolon.

Juuri tämä sama mies eli Jarmo Liukkonen jätti viime vuoden puolella valtuustoaloitteen, jossa hän esitti, että Joutsan kunnan pitää hakea Perttulanojan luonnonsuojelualueen lakkauttamista. Tähän ratkaisuun on valtuusto äskettäin myös päätynyt. Toki uhanalaisten, hyvin tiukasti suojeltujen liito-oravien esiintyminen ei todennäköisesti ainakaan edistä tämän tavoitteen toteutumista. Toisaalta Liukkosen mukaan liitureiden olemassaolo ei itsessään edellytä tai vaadi alueen suojelua. Hänen esityksessään oli pointtina nimenomaisesti se, että aikoinaan täysin väärin perustein haettuun suojeluun ei ole enää olemassa perusteita ja se pitää siksi nyt purkaa.

Silloin 1980-luvun lopulla ko. suojelupäätöstä rukattaessa ei tiettävästi puhuttu mitään valkoselkätikoista, ei liito-oravista tai korennoista, saati viitasammakoista. Argumentit olivat toiset. Mutta koska yöaktiivisia liitureita tuntuu Perttulanojan alasuistossa majailevan, niin vaikka suojelupäätös purettaisiinkin, niin mihinkään liito-oravien elämää vaarantaviin ympäristötoimiin ei ole toki lupaa tai oikeutta senkään jälkeen ryhtyä. Liukkosen mielestä Uimalan ja Perttulanojan välisen alueen osalta voitaisiin Ely:n kanssa kaikissa oloissa joka tapauksessa neuvotella. Sopia esimerkiksi, että nykyistä rantapenkan sotkuista ryteikköä voisi alueen vahvasti oletetut liito-oravat asianmukaisesti huomioiden siistiä ja puustoakin siltä kohdin, missä ei mitään merkkejä lentävistä oravista ole, reilummin karsia. Ja jättää vajaan 100 metrin päässä Uimalasta olevat haapapuut ja muut pystyyn ja niiden välitön ympärysalue koskemattomaksi.

Rytöalueen siistiminen muutaman kymmenen metrin matkalta toisi samalla lisää valoa ja viihtyvyyttä, ja aina arvokasta, hienoa järvinäkymää saataisiin kehittyvän keskustan alueelle hivenen lisää. Tämä antaisi myös tämänhetkistä paremmat mahdollisuudet ja perusteet parantaa Uimalan sekä sen lähistön puitteita ja palveluja. Uhanlaisten yksilöiden temmellystä vaarantamatta.

Marko Nikkanen

Tagged with →