Kesämökkikausi pyörähtää käyntiin näillä näppäimillä, kun rannoille ja kuivan maan lomaparatiiseihin pelmahtavat nekin, jotka eivät mökkeile läpi vuoden kuten me syntiset ilmastonmuutoksen vauhdittajat. Joutsastakin tulee kesää kohti mentäessä viikko viikolta suurempi pitäjä.
Veikkaan, että paikallisen kauppahenkilön hymy on leveimmillään juhannusaaton aattona, jolloin ostoskärryt ovat kukkuralla.
Faktahommahan on, että ilman vapaa-ajan asukkaita monen järvipitäjän elo olisi jokseenkin vaisua, minkä kuntapäättäjät yleensä oivaltavat.
Toisin luulin, mutta aivan historiaa mökkiläisten ja vakikuntalaisten vastakkainasettelu ei ole. Sellaiseen törmäsin viime kesänä Joutsan kirkonkylän mainiolla matonpesupaikalla vastapestyjä autoon lastatessani: rouva vieressä äyskähtämään puoliskolleen, että ”perkeleen mökkiläiset tulevat tänne tukkimaan meidän pesupaikkamme”.
Sopuisana eli nössönä pidin pääni kiinni. Räyhäkkäämpi olisi kertonut, että ilman ”perkeleen mökkiläisiä” Joutsan päivittäistavarakaupan helmi olisi ehkä Salen myymälä. Se ei olisi kylän paras kauppa, mutta ainoa se olisi.
Vailla mökkiläisten tuomia suoria ja välillisiä lisäeuroja ei olisi lukiota, ei Alkon myymälää, optikkoliikkeestä puhumattakaan. Rautakauppaakin olisi ikävä nauloja Jyväskylästä hakiessa.
En ollenkaan väitä, että mökkiläiset pyörittävät kuntaa, mutta taloudellisena apuna olemme auttamassa kuntalaisia kunnan pyörittämisessä. Tällä perusteella aion jatkossakin osallistua mökkimme räsymattojen pesuun Joutsan kunnallisella pesupaikalla.
Onnekseni en ole kokenut edellä kerrottua vastakarvaa kuin tuon ainoan kerran. Mökkielämän riesat eivät muutenkaan ole osuneet kohdalle. Päiväkausiksi majoittuvia, kutsumattomia vieraita ei ole osunut kohdalle kertaakaan, vaikka kesäajan iltapäivälehdet kertovat, että tällainen on yleinenkin ongelma.
Riitaista rajanaapuriakaan ei ole, vaan välit ovat aina olleet erinomaiset. Puhumattakaan kulmakuntamme vakituisista asukkaista, joita olen joutunut vaivaamaan kerran, jos toisenkin.
Pääsääntöisesti on siis saanut olla rauhassa erilaisilta lieveilmiöiltä. Tunnustan toki, että jostakin aika ajoin ajautuu porukkaa kaloja narraamaan kovin liki laituriamme, vaikka Jääsjärvellä piisaa kilometritolkulla rakentamattomia rantoja. Harmittaahan se, mutta ei siitäkään turpakäräjöimään viitsi lähteä.
Pentti Kiiski
Loading ...
