Eero Keihäsniemi syntyi Luhangassa, Mutkan peräkammarissa 28.9.1933 Annan ja Ilmarin kolmanneksi vanhimpana lapsena ja hänen maallinen taipaleensa päättyi 8.2.2023 terveysvaikeuksien uuvuttamana. Lapsuutensa Eero eli Kotlahdessa, sitten Vanhalassa, Keihäsniemessä ja viimeiset kolme kuukautta hän asui Luhangan Tuuliharjussa.
Seitsenlapsisen perheen vanhimpana poikana Eero tottui työntekoon nuorena, jo kouluikäisenä hän kalasti ja pyydysti piisameita loukuilla.
Kalastus oli Eerolle työ ja harrastus. Päijänteellä muikkuja narrattiin verkoilla sekä nuotalla ja talviverkoilla isompia kaloja. Sulan veden aikaan kulkuvälineenä oli keskimoottorivene, jollaisen hän oli itse tehnytkin.
4-pirtin helluntaitansseissa 60-luvun puolen jälkeen löytyi vierelle Elli. Ellillä oli kolme lasta ennestään ja vuonna 1968 syntyi Eeron ensimmäinen lapsi Jarmo. Kesäkuussa 1970 Eero ja Elli vihittiin ja samana kesänä muuttokuormassa Keihäsniemelle tuli Elli ja neljä lasta. Näin saatiin Vanhalaan uusi emäntä, ja suurperhe täydentyi vielä vuonna 1971 Sirkan ja Sepon synnyttyä.
Eeron työntäyteinen arki koostui navettahommista, metsätöistä ja kalastuksesta, samalla myös uuden talon rakennussuunnitelmat toteutuksineen etenivät. 90-luvulla Seposta tuli sukupolvenvaihdoksen myötä tilan isäntä ja muutama vuosi tästä Elli ja Eero muuttivat mummonmökkiin samaan pihapiiriin.
Eero osasi sahdinteon, jota valmistettiin aina juhlapyhiksi, synttäreille ja talkoisiin. Useampana vuonna hän osallistui Luhangan sahtikilpailuihin, ja vielä viime kesänä sijoittui toiseksi saaden kiitosta erityisesti vaaleasta ja tuhdinmakuisesta janojuomasta. Häneltä sujuivat myös monenmoiset kädentaidot, muun muassa tervanteko, pärekopat, tuohityöt, verkkojen ainottaminen ja katiskojen teko. Oma lukunsa oli kalojen savustus ja lihojen palvaus.
Hevoset olivat Eerolle tärkeitä; tilan varsovia hän odotti innolla ja ravimaailma innosti vierailemaan useammissa Kuninkuusraveissa. Myös koirilla oli suuri merkitys hänelle; Tessu-koiria ehti Eeron pitkän elämän aikana kulkea vierellä useampia.
Huonontuneesta näöstä ja kuulosta huolimatta Eero seurasi tiiviisti hiihtoa ja mäkihyppyä melkein nenä telkkarin ruudussa kiinni. Hän oli kovin kiinnostunut ajankohtaisista asioista ja oli hyvin perillä siitä, missä maailmalla mennään, aivan viimeisiin päiviinsä asti.
Vaikka terveys alkoi loppuajasta kovastikin reistailla, hän jaksoi aina ottaa tutut ja vieraat vastaan. Eero piti myös puhelimella tiiviisti yhteyttä; lähipiirille ja tuttaville lähtivät niin nimipäivä- ja syntymäpäiväonnittelut kuin muutkin toivotukset.
Eerolla oli aina pilke silmäkulmassa, eikä hän koskaan jäänyt sanattomaksi. Hän oli haka keksimään lausahduksia, joista jälkipolville ja tuttaville lienee tuttuja ainakin “kiva kun kävitte, mutta kiva on ku lähette” ja “verkot löytyy, kun veet selvii.”
Periksiantamatonta ja eloisaa kalamiestä jäi kaipaamaan suuri läheisten joukko kolmessa polvessa, tuttavat ja naapurit.
Jonna Keihäsniemi
Kirjoittaja on vainajan lapsenlapsi
Loading ...
