Joutsan seurakunnassa aloitti viime vuoden loppupuolella kaksi uutta työntekijää, joilla molemmilla on näkyvä rooli seurakuntalaisten parissa. Virkaa tekevänä kirkkoherrana on joulukuusta lähtien toiminut Rauman seurakunnan Lapin kappeliseurakunnan kappalaisen virasta virkavapaalla oleva Olavi Saurio, jolla on viranhoitomääräys Joutsassa tämän vuoden elokuun loppuun saakka.
Uutena seurakuntapastorina aloitti lokakuussa Hannele Kärkkäinen. Hänen virkansa on 75-prosenttinen, mutta hänellä on viranhoitomääräys täysiaikaiseen viranhoitoon tämän vuoden loppuun asti. Muutetaanko viran täyttöprosenttia sen jälkeen, se ratkaistaan, kun seurakunnassa ensin tämä vuosi seurataan, miten papin viran tehtävien hoito onnistuu kahdella kokoaikaisella papilla.
Imatralaissyntyinen Saurio, 59, on tehnyt pitkän uran kirkon palveluksessa. Filosofian maisteriksi ja teologian lisensiaatiksi valmistunut Saurio vihittiin papiksi vuonna 1986, ja hän on työskennellyt useissa seurakunnissa – pisimpään nykyisin Raumaan kuuluvassa Lapissa, ensin Lapin seurakunnan kirkkoherrana vuosina 1995–2008 ja vuoden 2009 alusta Rauman ja Lapin seurakuntien liitoksen myötä nykyisessä virassaan.
Joutsan vt. kirkkoherraksi Saurio haki pohdittuaan, voisiko vielä tehdä jotain muuta ennen eläkeikää ja ehkäisisikö väliaikainen uudessa ympäristössä työskentely tietynlaista urautumista. Joutsan lyhytaikainen pesti sopi hänelle, joten hän haki sitä ja tulikin valituksi. Kun kotiseurakuntaan vielä löytyi hänelle virkavapaan sijainen, hän otti työn Joutsassa vastaan.
Helsinkiläissyntyinen teologian maisteri Hannele Kärkkäinen, 33, on työskennellyt aiemmin muun muassa lähetysjärjestö Fidassa ja tuntiopettajana IK-opistossa, ja on nyt papin työssä ensimmäistä kertaa. Kirkollisen alan hän valitsi aikanaan saatuaan lukion jälkeen raamattukoulussa ajatuksen, että haluaisi syventyä paremmin raamattuun.
– Halusin tehdä jotain merkityksellistä työtä, missä voin olla kohtaamassa ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Siinä vaiheessa oli erityisesti mielessä sairaalasielunhoito. Olen sitten päässyt sitä myös tekemään. Koen, että tämä seurakuntatyö on monipuolista. Voi kohdata eri-ikäisiä ihmisiä ja olla siellä arjen keskellä jollain tavalla toivottavasti mukana, sanoo papiksi viime marraskuussa vihitty nykyisin joutsalainen Kärkkäinen.
Joutsan seurakuntaa Kärkkäinen ja Olavi Saurio pitävät pienenä, tosin Saurio kuitenkin siinä mielessä laaja-alaisena, että onhan siinä kolme entistä kuntaa ja kaksi kappeliseurakuntaa. Työyhteisönä seurakunta on Sauriosta kotoisen kokoinen.
– Mutta se tarkoittaa kuitenkin sitä, että on tietyt asiat, jotka täytyy tehdä joka seurakunnassa, niin aika paljon täytyy keskittyä pitämään huolta, että hallinto toimii ja työyhteisö voi hyvin.
Kärkkäisen mukaan se, että seurakunnassa on kolme jumalanpalvelusyhteisöä, tuo omat haasteensa työhön. Seurakuntalaisiin tutustuminen kestää pidempään ja työssä kuljetaan kolmen kirkon väliä. Kärkkäinen kuitenkin uskoo seurakuntalaisten tulevan vähitellen paremmin tutuiksi, ja kokee saaneensa seurakunnassa ja Joutsassa ylipäätään lämpimän vastaanoton. Työkaveritkin saavat häneltä kiitosta.
– On saanut hyvin apua muilta, kun on kuitenkin monia pitkäaikaisia työntekijöitä seurakunnassa.
Omaan seurakuntapastorin rooliinsa Hannele Kärkkäinen katsoo kuuluvan seurakunnan perustyötä: ollaan seurakuntalaisten keskellä mukana arjessa ja kohdataan ihmisiä eri elämäntilanteissa. Hän arvelee tehtävänkuvan olevan pienessä seurakunnassa monipuolisempi kuin isommassa, jossa keskitytään johonkin tiettyyn työalaan.
Kirkkoherralta edellytetään Olavi Saurion mukaan nykyisin aiempaa enemmän johtamistaitoja sekä henkilöstön että asioiden suhteen. Kirkkoherran tehtävänä on Saurion mukaan ikään kuin vastata kaikesta, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että tämä määräisi kaiken, mitä seurakunnassa tapahtuu. Tämä pitää asiat koossa ja huolehtii, että kaikki tulee tehtyä, ja kun päätöksiä tehdään, päätöksentekoon sekä asioiden valmisteluun ja hoitoon osallistuvat ne henkilöt, jotka on siihen tarkoitettu.
– Voi sanoa, että mitä suurempi seurakunta, sitä moninaisempia asioita ja haasteita voi tulla. Sanoisin, että sillä tavalla kirkkoherran tehtävässä ehkä hyväksi olisi, mitä rennommin sitä pystyisi tekemään. Osaisi toimia niin, että ei ottaisi paineita ihan joka asiasta, pohtii Saurio.
Työn vastapainoksi Saurio ja Kärkkäinen harrastavat muun muassa liikuntaa. Saurion harrastukset ovat olleet etenkin viime vuosina erilaisia kestävyysjuoksuun liittyviä harjoitteita, talvikuukausina pitkälti vesijuoksua.
– Toin kyllä Lapista sukset viime kerralla autolla, mutta ne ovat vielä odottamassa. Mietin, ehdinkö niitä käyttää ennen kuin lumet sulaa.
Kärkkäinen pitää esimerkiksi pyöräilystä, juoksusta, uinnista ja kestävyyslajeistakin. Liikunnan lisäksi hän palautuu musiikin ja kirjojen parissa.
Tarja Kuikka
Loading ...
