Yli 65-vuotiaista suomalaisista on kuulon alenema 35 prosentilla. Huonokuuloisuus on yleisimpiä yli 75-vuotiaiden pitkäaikaissairauksista. Syynä varttuneella väellä on yleensä niin sanottu ikäkuulo.
Aiempi käsitys on ollut, että ikäkuulon syynä on vanhenemiseen liittyvä sisäkorvan karvasolujen tuhoutuminen. Nyttemmin on oivallettu, että niiden tuhoutumiseen liittyy myös niihin yhteydessä olevien hermosoluliitosten eli synapsien tuhoutuminen ja edelleen kuulohermon hermosolujen vaurio aivoissa.
Karvasolujen tuhoutuminen johtaa hiljaisten äänien kuulumattomuuteen. Terveyskeskuksen kuulontutkimuksella mitataan kuullun äänen tarvittavaa voimakkuutta eli kuulokynnystä, joka ikäkuulossa nousee. Kuulolaitteilla ja sisäkorvaistutteella vahvistetaan äänen voimakkuutta, mikä helpottaa kuulemista.
Ikäkuulon merkittävä haitta on myös se, että se haittaa sanojen erottamista eli puheentunnistamista; varsinkin hälyssä. Normaalikuuloinen pystyy voimakkaassa hälyssäkin tunnistamaan puhetta, mutta ikäkuuloiselta vaaditaan siihen erityisen raskasta aivotyötä.
Tiede on osoittanut, että pitkäaikainen kuuloärsykkeiden heikko kokeminen johtaa pysyviin rakenteellisiin muutoksiin aivojen rakenteissa ja toiminnassa jo kuulonaleneman varhaisessa vaiheessa. Kuulon kuntoutuksella voidaan estää se, että alenema aiheuttaisi muutoksia muihin tarkoituksiin normaalisti käytettävissä aivojen osissa.
Monien tutkimusten mukaan kuulonalenema on itsenäinen riskitekijä dementian kehittymiselle. Vielä ei pystytä varmuudella päättelemään, onko jompikumpi syy vai seuraus vai molemmat saman tautiprosessin seurausta. Kuitenkin on annettu selkeä suositus kuulolaitteiden käytöstä niiden ehkäisyssä! Vaikeassa kuulonalenemassa voidaan aikuisilla, kuten lapsilla, käyttää myös sisäkorvaistutetta.
Vanha hokema: ”Älä korva pieni kuule mitä vaan…” ei enää siis ole voimassa. Kuulontutkimukseen vaan herkästi ja laitteet laatikosta korviin!
Kalle Willman
patistajalääkäri Joutsassa
Loading ...
