
Kuukauden päivät kun vielä lusitaan, niin se alkaa olla ohi: hiihdon, ampumahiihdon ja alppihiihdonkin kisakausi. Meistä eläkeikäisistä suuri osa vapautuu toviksi tuottavuutta ja henkistä kasvua lisääviin tehtäviin, esimerkiksi klapisouviin ja sudokujen ratkaisemiseen. Hengähdystauko onkin paikallaan ennen toukokuussa alkavia jääkiekon MM-kisoja.
Isävainaani väitti, että huippu-urheilu on kansakuntaa sisältä jäytävä sairaus. Vahvasti sanottu eläkeläiseltä, joka sentään oli nuoruudessaan maaottelujuoksija. Tiesi ainakin omalla kohdallaan, mistä puhui, kun katsoi televisiosta keskellä päivää urheilukisoja ja lupasi tarttua arjen askareisiin ”heti, kun tämä joutavuus loppuu”.
Jäytävästä sairaudesta en tiedä, mutta voimille penkkiurheileminen käy. Varsinkin ampumahiihto. Miten sujuu Joutsan Suvilta tänään hiihto? Ampuminenhan sujuu miltei aina. Entä meneekö Marilta penkalla homma vihkoon ja jaksaneeko tuo enää hiihtää samalla tavalla kuin muinoin?
Taustalla väijyy huoli siitä, kuinka joutsalaisen ja suomalaisen ampumahiihdon maailmancup-tasolla käy, kun Suvi Minkkinen aikanaan lopettaa. Pitäisi käydä hyvin, sillä ei ole ainakaan harjoittelupaikoista kiinni, jos tulevaisuuden toivot päättävät alkaa tähdätä huipulle.
Joutsalaiset veronmaksajat ja heidän valitsemansa päättäjät ovat olleet kaukaa viisaita, kun ovat ryhtyneet torjumaan kansansairauksia rakentamalla liikuntapaikkoja niin kokoaika- kuin osa-aikakuntalaisten kulutettaviksi.
Joutsassa kesällä pistäytyvät vieraani ovat kummissaan huomatessaan komean urheilukentän, liikuntahallin, jalkapallokentän, kuntoportaat, pururadan, frisbeegolf-radan, tenniskentän ja jopa skuuttipuiston. Heiltä jää oivaltamatta, että kuntalaisten käytettävissä ilman erillistä maksua ovat myös kuntosali, talvisaikaan valaistut ladut ja jääkiekkokaukalo.
Näiden kaikkien ahkera hyödyntäminen on kansanterveystyötä parhaimmillaan, jolla hidastetaan sote-menojen kasvua ja lievitetään alan henkilöstöpulaa.
Voi olla niinkin, että jotkut niistä Joutsan yläasteikäisistä, jotka hiihtävät vitosen lenkin kolmeen kertaan siinä missä tämän kirjoittaja parhaimmillaan kahdesti, kasvaa maailmancup-tähtiä tulevien penkkiurheilijoiden iloksi. Kyllä huipullakin voi nähdä terveen päivän. Luulen.
Pentti Kiiski