Joutsan Kinolla käynnistettiin tammikuussa ikään kuin elokuvakerhon tavoin toimiva Kinoklubi, joka tarjoaa mahdollisuuden katsoa yhdessä elokuvia ja käydä keskustelua elämästä niiden kautta. Tähän mennessä esitetyt elokuvat ovat olleet Kinon tavanomaisesta ohjelmistosta poikkeavia; Andrei Tarkovskin ohjaama 1970-luvun tieteiselokuva Solaris, Jim Jarmuschin 1980-luvun lopulla ohjaama draamaelokuva Mystery Train ja Jacques Audiardin muutamien vuosien takainen lännenelokuva The Sisters Brothers.
– Mieluummin en näytä ihan mainstream-elokuvia, mutta elokuvia, joita on ehkä vaikeampi löytää tai joita ei näytetä tällä hetkellä teattereissa, sanoo elokuvat valitseva Kinoklubin vetäjä, joutsalainen Arlene Tucker (kuvassa yllä).
Idean maksuttomasta matalan kynnyksen elokuvaklubista Tucker sai viime vuonna ajateltuaan, että klubi voisi olla hyvä mahdollisuus ihmisille kokoontua katsomaan elokuvaa ja puhumaan elämästä, identiteetistä, tarpeista, kaikesta elokuvien kautta.
– Ainakin minulla itselläni elokuva herättää paljon ajatuksia ja tunteita. Elokuvat voivat olla toinen tapa reflektoida itseään, sanoo Tucker.
Hän haki alun perin Kinoklubin toteuttamiseen apurahaa toivoen, että voisi kutsua Joutsaan elokuvantekijöitä näyttämään, miten elokuvaa voidaan luoda. Apurahaa ei tullut, mutta silti Tucker halusi tehdä jotain ja järjesti ensimmäisen elokuvanäytöksen. Se sai heti hyvää palautetta.
Kinoklubin näytösten esitystahdin sanelevat Kinon tavanomaisen ohjelmiston esitysaikataulu ja vapaaehtoispohjalta toimivan Arlene Tuckerin omat aikataulut, mutta Tucker toivoo, että elokuvia voitaisiin esittää kuukausittain ainakin kaksi. Katsojia näytöksissä on ollut hänen mukaansa kymmenen ja kahdenkymmenen välillä, mutta enemmänkin saa tulla.
– Olisi kiva, jos lisää ihmisiä tulee. Mutta olen kokenut Suomessa, että jos kolme ihmistä tulee, niin minä olen tyytyväinen, naurahtaa Tucker.
Lisenssisyistä Kinoklubin elokuvia ei mainosteta Kinon normaalin elokuvamainonnan tapaan, vaan niistä kerrotaan suljetussa, tällä hetkellä noin 80-jäsenisessä Facebook-ryhmässä, jonne kuka tahansa Facebookin käyttäjä voi liittyä.
Tucker haluaisi Kinoklubin olevan kaikkien saavutettavissa ja onkin pohtinut sitä, miten tieto tulevista elokuvista saavuttaisi kaikki, mutta ei vielä ole keksinyt ratkaisua siihen. Hän sanookin, että Facebookin ulkopuolella olevat voivat kysellä elokuvista häneltä.
– Voi lähettää minulle viestiä ja kysyä.
Arlene Tucker on itsekin elokuvien ystävä ja opiskellut elokuvaa, äänisuunnittelua ja maalausta Yhdysvaltain Georgiassa Savannah College of Art & Design -oppilaitoksessa. Hän on työskennellyt elokuvien leikkaajana ja tuottajana, ja vaikkei tee niitä töitä enää, hän käyttää yhä elokuvaa työssään taiteilijana ja opettajana.
Omaan elämäänsä ison vaikutuksen tehneiksi elokuviksi Tucker nimeää ensimmäisenä Giuseppe Tornatoren 1980-luvun lopulla ohjaaman draamaelokuvan Cinema Paradison ja lisäksi esimerkiksi Lars Von Trierin uran alkupuolen elokuvat, Wang Kar-wain Days of Being Wild -elokuvan ja Krzysztof Kieslowskin Kolme väriä -elokuvasarjan.
– Muistan, kun olin nuori, katsoin äidin kanssa Cinema Paradison. Elokuva sijoittuu pieneen kylään Italiassa, ja se kertoo, että elokuvateatteri on yhteiskunnassa yksi tärkeä paikka, minne kaikki voivat kerääntyä, ja se on hauska, mutta myös paikka, missä voi tuntea niin paljon erilaisia tunteita ja löytää ymmärrystä itselleen, sanoo Tucker.
Tarja Kuikka
Loading ...
