
Ihminen huomaa ehtineensä kypsään ikään, kun kuulumiset vaihdetaan hautausmaalla myös elävien kanssa. Keskustelu muistuttaa kuulustelua, kun edellisestä tapaamisesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin.
Naperona pidin näitäkin aikuisia ikäloppuina. Mutta vastahan nuo kouluvuosilta tutut kyläläiset ovat harmaantuneet, vaikka paljon on vettä virrannut Viherinkoskessa! Herää epäilys: Jospa kello käy Joutsassa omaan tahtiinsa? Muodostaako kunta peräti oman aikavyöhykkeensä?
Ainakin vuosi kulkee seutukunnalla eri rytmissä kuin kaupungissa. Kesäjoutsalaisen suvi suloinen pyrkii venymään pidemmäksi kuin mitä tuli kirjattua työpaikan kalenteriin. Syksy puolestaan ei lopu millään, koska haravoitavaa ja sieniä riittää aina vaan.
Ja Joutsan talvi se vasta pitkä onkin! Lunta tulee ja lunta menee, varsinkin latupohjille. Suksimaan pääsee, vaikka haravointi olisi kesken. Latuverkko on niin monipuolinen, että retkiltä kotiin löytäminen kestää.
Kaupungissa talven ja kesän erottavat toisistaan katupölykausi ja mielipuolinen työrupeama, jonka tarkoituksena on saattaa maailma valmiiksi viimeistään juhannukseksi. Joutsassa näiden paikalla on kokonainen vuodenaika. Koronaevakko Pynnölässä opetti, että sitä kutsutaan kevääksi, ja se on merkitty paikalliseen kalenteriin joka vuosi.
Aikamatkalle vie arkeologia täällä heimojen ja vesireittien risteyksessä. Haku Museoviraston ylläpitämässä Kulttuuriympäristön palveluikkunassa kertoo, että Joutsassa sijaitsee 68 kiinteää muinaisjäännöstä, esimerkiksi rauta- ja kivikautisia hauta- ja asuinpaikkoja. Kulttuurihistoriallisesti kiinnostavia rakennuksia on lukuisia.
Jollei kivikaudelle, niin keskiajan korville pääsee vaalikampanjoinnin käynnistyessä. Silloin jostain putkahtaa satavarmasti joku, joka julistaa menneen maailman arvoja. Samaan aikaan toisaalla kilpaileva ehdokas esittää paluuta tulevaisuuteen. Näiltä osin Joutsan aika on universaalia.
Kellojen siirtely ja vetäminen on turhaa, koska niille on olemassa vaihtoehto: Joutsan standardiaika – Joutsa Standard Time!
Pauliina Raento