Luhangan talvikirkossa koettiin sunnuntaina poikkeuksellisen mieleenpainuvia hetkiä, kun sotamies Eino Mannisen maalliset jäännökset siunattiin maan poveen sankarihautausmaalla. Manninen katosi vuonna 1944 Karjalan kannaksen torjuntataistelussa, ja hänet on julistettu kuolleeksi vuonna 1951.
Siunaustilaisuus pidettiin talvikirkossa sotilashautajaisten merkeissä. Puolustusvoimien Keski-Suomen Aluetoimisto oli asettanut reserviläisten muodostaman kunnia- ja lippuvartion. Siunauksen piti Jyväskylän varuskunnan sotilaspappi Marko Haukkamäki Joutsan seurakunnan vastatessa muista järjestelyissä. Läsnä oli noin 15 sankarivainajan omaista, yhtenä heistä Mannisen sisar Ritva Nieminen.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry otti taannoin yhteyttä vainajan ainoaan jäljellä olevaan sisarukseen, Ritva Niemiseen Nastolasta. Yllätyksekseen Nieminen sai kuulla, että Vuoksen rannalta Äyräpään harjulta oli löydetty Eino-veljen tuntolevy eräästä kenttähaudasta, yhdessä toisen sotilaan jäänteiden kanssa. Dna-vertailunäyte vahvisti, että kauan kotiin odotettu Eino Manninen oli löytynyt.
Hetki oli herkkä Ritva Niemiselle ja hänen suvulleen. Heillä oli 13 vuotta ikäeroa, joten muistikuvat isoveljestä ovat vähäiset.
– Tieto hänen löytymistään tuntui mahtavalta. Sitten tuntui surulliselta, koska äiti ja muut kymmenlapsisesta sisarusparvesta eivät ole enää elossa kokemassa tätä. Äiti kaipasi kadonnutta poikaansa kovasti kotiin, ja mietti aina, että jospa hän kuitenkin palaisi, muistelee Nieminen.
Äiti selvitteli vuosia rintamakavereilta, että missä Eino olisi. Viimein äiti sai selville sotamies Eskeliseltä, että tämä olisi nähnyt Einon viimeisenä Äyräpäässä. Eskelinen oli näissä taisteluissa jäänyt vangiksi viholliselle ja siten selvinnyt sodasta hengissä.
Sotilaspappi Haukkamäki totesi, että Eino olisi nyt 97-vuotias, ellei Neuvostoliiton suurhyökkäys oli päättänyt hänen elämäänsä 5.7.1944 Äyräpään harjulla, vasta 18-vuotiaana.
Torjuntataistelu Äyräpäässä ja Vuosalmella kesällä 1944 oli äärimmäinen koitos miehille. Tappiot olivat kovia, ja Einon yksikön ryhmityttyä Äyräpäähän se joutui venäläisten voimakkaan tykistötulen alle, ja se löi hajalle yli puolet komppaniasta.
– Alueella olleiden kertomusten mukaan Äyräpäässä vallitsi paniikki ja pakokauhu. Miehiä pakeni paniikissa, haavoittui, kuoli ja hukkui Vuokseen, kun yritettiin uida takaisin toiselle puolelle. Tähän ensimmäiseen tulimyrskyyn päättyi Einon tie.
– Hän löytyi vasta 2021 Äyräpään harjanteelta samasta haudasta toisen suomalaisen kanssa. Näiden taisteluiden jälkeen Einon komppaniasta jäljelle jäi vajaat 20 miestä, kuvaili Haukkamäki taistelujen rajuutta.
Mannisten perhettä oli kohdannut suuri suru jo 1941, kun vanhin veli kaatui Syvärillä.
– Minäkään en ollut pohtinut riittävän syvällisesti sotilasvalan lausetta: Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Mitä se oikeasti tarkoittaa, kun isänmaa kutsuu ja minkä hintainen on kallein uhri. Sen Eino tietää, sillä hän antoi kalleimman uhrin Isänmaan puolesta, kiteytti Haukkamäki.
Muistotilaisuudessa puhuivat aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Yrjö Lehtonen, Luhangan sotaveteraanien pj. Teuvo Jaakkola ja kunnanjohtaja Tuomo Kärnä. Puhujista everstiluutnantti Lehtonen keskittyi Mannisen sotataipaleeseen.
Kuten nykyäänkin, kaikki alkaa kutsunnoista, joissa määrätään palveluspaikka. Varusmiespalveluksen alkuhetkillä kuitataan tuntolevy, ja useimmilla reserviläisellä se on tallessa koko elämän ajan. Mannisen tapauksessa sen merkitys oli tavallista vakavampi mahdollistaen sen, että sotavainaja saatettiin tuoda kotipitäjään 79 vuoden jälkeen.
– Varusmiespalveluksen alkumetreillä hän ja muut alokkaat kuittasivat itselleen tuntolevyt. Tämä samainen koulutuskeskuksessa kuitattu tuntolevy mahdollisti Äyräpään harjulta löydetyn vainajan tunnistamisen, ja sen, että tänään olemme koolla Einon muistotilaisuudessa.
Sodissamme noin 13.000 sotilasta jäi kentälle tai katosi tietymättömiin. Lähes 1.600 heistä haudattiin jo sodan aikana tunnistamattomina ja hukkuneina menehtyneitä lasketaan olleen lähes 300.
Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen tekemä varsinainen sotavainajatyö käsittää neljä vaihetta: kentälle jääneiden etsinnän, kotiuttamisen, mahdollisen tunnistamisen ja hautaan saattamisen.
Vuoden 2021 lopussa tunnistettuja oli yhteensä 413. Näistä 87 oli talvisodan ja 326 jatkosodan sankarivainajia. Tunnistamattomina haudattuja on ollut yhteensä 979.
Luhangan veteraanimatrikkelin tiedot:
Manninen Eino Taavetti Taavetinp. s. 14.9.1925 Luhanka
sotamies, työmies Judinsalosta
Asevelv: 14.10.1943–Jv.Koul.K.3, HTK/Käkis.,
Täyd.P 3. Jatkosota 21.6.1944–Er.P 25, kk.mies, Äyräpää
Nähty viimeksi Äyräpään sillanpääasemassa 5.7.1944, joka joutui viholliselle.
Julistettu kuolleeksi 1951, siunattu kentälle jääneenä Luhangan sankarihautaan.
Janne Airaksinen
Yläkuva: Keskisuomalaiset reserviläiset muodostivat kunniavartion Eino Mannisen arkun äärelle.
Tämä artikkeli kuuluu maksuttomiin näyteartikkeleihin, joita julkaistaan viikoittain yksi.
JS Digissä ajantasainen, seitsemänä päivänä viikossa tuoreet uutiset tarjoava uutisvirta käytettävissäsi missä ikinä liikutkin – lisäksi viikoittainen näköislehti kattavine arkistoineen. Saatavilla ja luettavissa vuoden jokaisena päivänä, paikasta riippumatta.
Tilaamalla JS Digin vuodeksi hintaan 60 euroa, saat tuoreita uutisia 16 sentillä per päivä! Tee tilaus tästä
Loading ...
