Sitä kuulee ajoittain moitteita siitä, että Joutsan Seutu julkaisee kunnan imagolle vahingollisia mielipidekirjoituksia. Jopa tiettyjä uutisia on toivottu jätettävän painamatta, jotta negatiivisina pidettyjä näkökulmia ei nousisi kiusallisiksi puheenaiheiksi. Kriitikoiden mukaan ne tyrmäävät ihmisten muuttohalun seutukunnalle.

Vaikka villaisella paineleminen onkin perin inhimillinen toive, on se yhteisten asioiden hoitamisessa hyvin kyseenalainen toimintatapa. Etenkin kun usein unohdettaviksi toivotuissa asioissa on kyse julkisesta rahankäytöstä. Asioiden läpinäkyvä puinti on demokratian elinehto ja ongelmat maton alle lakaiseva tekee lopulta karhunpalveluksen koko ympäristölleen.

Konflikti on myös voimavara. Maailmanhistorian parhaat tarinat saavat dramaturgisen voimansa konfliktien selvittelystä: kuka hallitsee voimasormusta, voittaako galaksin herruuden voiman pimeä vai valon puoli? Draamassa dialogilla eli yksinkertaistetusti vuoropuhelulla on aina jokin funktio – ja yleensä sen tärkein ominaisuus on konflikti.

Riitely itsessään ei tietenkään ole arvokasta, vaan se, mitä konfliktitilanteesta saadaan irti. Virheistä tulisi oppia, prosessien parantua ja näkökulmien olisi syytä terävöityä. Avoin haastaminen on tieteen ydinmehua, jota ilman ajattelisimme edelleen maapallon olevan universumin keskipiste. Sananvapauden rajoittaminen sen sijaan tuoksahtaa mahorkalta.

Minun on siksi vaikea ymmärtää sitä, miksi kukaan jättäisi muuttamatta seutukunnalle esimerkiksi kunnallispoliittisen kähinän vuoksi, sillä kyllä kai vakituinen työpaikka ja toimiva asuinympäristö ratkaisevat enemmän? Toivottavasti juuri niitä asioita kunnallisella väännöllä rakennetaan. Muuttoa pohtiva perhe miettineekin ennemmin ovatko nuo kyseiset perustarpeet kunnossa. Ovatko ne – vai olisiko syytä käydä sitä dialogia niiden kehittämiseksi?

Joutsan Seudun avoin linja on nähdäkseni pääsyy siihen, miksi lehti on viettänyt elinvoimaisena viisikymppisiään, eikä ole muuttunut naapurikuntien aviisien tapaan liki pelkkiä mainoksia sisältäväksi maakuntalehden ilmaisjakelualustaksi. Hyvästä työstä on saatu myös valtakunnallista huomiota muun muassa tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon muodossa. Lunta tupaan siis jatkossakin ja lapiot heilumaan!

Ps. Joutsalainen, hartolalainen ja sysmäläinen viettivät iltaa. Siinä sahtipöntön hiljalleen tyhjentyessä tuli puhe siitä, miten hartolalaisia tehdään. Joutsalaiselta löytyi tietenkin vastaus: ”Siihen tarvitaan lantaa ja olkia. Mutta sekoitussuhde on tärkeä – jos laittaa liikaa lantaa, syntyy sysmäläisiä.”

Topi Suuronen

Tagged with →