“Rautatiekiskoja reunustavan lepikon takana on pikkukaupunkeja, joissa kukaan ei ole käynyt, mutta joiden sydän lyö.(…) Näillä alueilla väkiluku on läsnä ehkä-sanoina ikkunoissa, väkiluku joka lakkasi kiinnostamasta, kun siitä oli otettu lähikuva ja julkaistu lehdessä. Alue kuin lähikuva kuusta: ei elämää”. (Kreetta Onkeli: Pääkirjoitus, novelli, 2003).

Pikkukaupungit, joissa kukaan ei käy, mutta joiden sydän lyö, ovat sydämeni asia. Ne saavat mielikuvitukseni laukkaamaan eri tavoin kuin isot. Täällä asuneet ihmiset, elävät ja kuolleet tuntuvat oudosti läheisiltä. Lähden etsimään jalanjälkiä lähimetsästäni.

Muutettuani Luhankaan sain kuulla asuvani täältä lähtöisin olevan Kreetta Onkelin lapsuudenkodin naapurissa. Onkelin novelleista ja romaaneista (Kuten omaelämäkerrallinen Ilonen talo, 1996) olen opiskellut pitäjän oikeaa historiaa, koettua elämää. Olen tuntenut samaistumista Onkelin fiiliksiin pikkukunnan ihmisenä – tekemistä on vähän ja mielikuvitusta paljon.

Löydän mainintoja paikoista, joihin minäkin paraikaa tutustun. Veneillessäni bongaan Mätässaaren, jossa kirjan kertoja pysähtyi perheineen evästämään matkalla kirkolta Pytynpohjaan. Novellissa “Ennen eroa” (2003) vierailtiin yhtäkkiä jopa tässä talossani. Kertojan mukaan talo oli harmaata kiveä ja se näytti “navetalta tai Italialta”. Tuntui uskomattomalta lukea havaintoja jonkun menneisyydestä ja minun nykyisyydestäni.

Pienet kunnat ovat aarteita. Aarre on kätkettynä paikallishistoriaan, tarinoihin, ihmisiin. Koitin aikoinaan tsekata millainen paikka tämä Luhanka on. Aarre oli visusti piilossa. Google Earthilla ei pääse Luhangan kylille. Firman auto on ajanut päättäväisesti Sysmäntietä etelään. Ainoa vaihtoehto oli muuttaa kylään ja ottaa itse selvää. Vielä on paljon jalanjälkiä seurattavana ja elämää elettävänä. Jos olisin päättävä elin, markkinoisin Luhankaa hiljaisena aarteena. Käärisin sen hienoon pakettiin ja laittaisin rusetin päälle.

Sanna Klemetti
Lähteet: Onkeli, Kreetta (2003) Tervetuloa paratiisiin: Novelleja. Turku. Kustannusosakeyhtiö Sammakko. Onkeli, Kreetta (1996) Ilonen talo. WSOY.

Tagged with →