Kääntölän metsä sijaitsee Toivakan länsipuolella. Täältä liki parinkymmenen hehtaarin vanhojen metsien suojelualueelta löytyy runsaasti vanhojen metsien lajistoa. Metsä muodostuu etupäässä vanhoista kuusikoista ja alue on saanut kehittyä varsin luonnontilaiseksi. Sekapuuna kasvaa myös lehtipuita kuten haapaa, koivua, pihlajaa ja raitaa.
Paikoin haavat ovat paksuja ja korkeita. Lehtipuut lahoavat havupuita nopeammin ja tuovat metsään tärkeää lahopuuta. Myös nuoria lehtipuita metsästä löytyy mikä on tärkeää lahojatkumon vuoksi. On tärkeää, että metsästä löytyy eri ikäistä lahopuuta. On runsaasti hyönteisiä, jotka viihtyvät vain tietyn ikäisellä lahopuulla.
Toiset lajit kuten havutikaskuoriainen ja kaarnakuoriaiset muuttavat vasta muutaman vuoden ikäiseen lahoon. Vaativiin lajeihin kuuluu muun muassa liekohärkä, jonka löytää usein yli satavuotta lahoamassa olleesta puusta.
Suurin osa lahottajista viihtyvät tuoreissa lahoissa ja vanhoilla lahoilla elää huomattavasti vähemmän lajeja. Lajit, jotka elävät pitkälle kehittyneessä lahossa, eivät yleensä pysty käyttämään hyödyksi tuoretta lahoa. Arviolta noin neljäsosa metsien lajistosta tarvitsee selviytyäkseen lahopuuta.
Kääntölän metsässä pesii useampi tikkalaji ja lahot lehtipuut kuten haavat ovat tikkojen mieleen. Metsän lahoavat ja kuivuvat puut ovat tikkojen mieluisia kolonkaivuupuita. Palokärki pesii myös talousmetsissä, jos se vain löytää sieltä sopivia pesäpuita. Palokärjelle pesäpuun löytäminen on nykyisissä nuorissa talousmetsissä haastavaa.
Alueen hämärissä ja tiheissä kuusikoissa elelee pohjantikkoja. Pohjantikka katselee mielellään pesäpuuksi jo hieman lahonneen ja kuivuneen vanhan kuusen. Suomen yleisin tikka käpytikka on myös Kääntölän metsän runsaslukuisin tikkalaji. Käpytikka voi kovertaa pesäkolon niin havupuuhun kuin lehtipuuhunkin, mutta viihtyy kenties parhaiten sekametsissä tai lehtimetsissä.
Käpytikan ja pohjantikan pieni reikäiset pesäkolot ovat myös liito-oravien mieleen. Liito-oravalla on useita pesäkoloja tai risupesiä, joista se valitsee yhden poikasilleen.
Pohjantikka on erittäin taitava kaivamaan hyönteisiä kuusen kuoren ja kaarnan alta. Pohjantikka kuorii nokallaan puun kaarnaa pois ja paljastaa hyönteisien piilopaikkoja. Kääntölän metsässä asuu myös puukiipijä, jonka nokka napsii hyönteisiä kaarnanrakosista.
Kuivemmilla paikoilla metsä muuttuu puolukkametsäksi ja mäntyjen määrä kasvaa. Kääntölän kaltaiset ikimetsät ovat harvinaisia eteläisessä Suomessa nykyään. Tältä Suomen lähes kaikki metsät näyttivät vielä joitakin satoja vuosia takaperin aina eteläisintä rannikkoa myöten.
Suomi kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen ja aivan lounaisinta Suomea lukuun ottamatta maamme on ollut tumman puhuvan havumetsän peitossa. Kuten se vieläkin on. Valitettavasti metsät hakataan Suomessa entistä nuorempina.
On syytä muistaa se, että luonnontilaisen metsän ei tarvitse olla aina tiheää 300 vuotta vanhaa ikimetsää. Luonnontilaista metsää on myös luontaisesti uudistunut metsä. Pari vuotta sitten salaman vuoksi palaneen tai myrskyn tuhonneen metsän tilalla voi olla täysin luonnontilainen metsä.
Koska vanhoja ikimetsiä ei eteläisestä Suomesta juuri enää löydy suojeltavaksi, olisikin hyvä suojella myös muun muassa vanhoja talousmetsiä, jotka ovat päätehakkuuiässä tai päätehakkuu on myöhässä. Näissä vanhoissa talousmetsissä esiintyy suuri joukko lajeja, joita löytyy vanhoista aarnimetsistäkin.
Vaikka Kääntölän metsä ei ole kovin suurialainen, on se tärkeä vanhojen kuusimetsien lajien suojelun kannalta. On arveltu, että lähes kaikki vanhojen havumetsien lajit ovat aikoinaan levinneet Suomeen idästä. Vieläkin monien itäisten lajien vaellukset tuovat lisää vahvistuksia Suomen kantoihin. Muun muassa urpiainen, räkättirastas, punakylkirastas, hiiripöllö ja pyy ovat tällaisia itäisiä lajeja.
Kun taas lehtimetsien ja lehtojen lajit ovat tulleet Suomeen etelästä. Tällaisia lajeja ovat muun muassa sinitiainen, kirjosieppo ja mustarastas. Tosin monet eteläisetkin lajit ovat joutuneet leviämään Suomeen Karjalan kannaksen kautta. Osa linnuista ja kasveista ovat tulleet Suomeen myös suoraan meren yli.
Olen käynyt lukuisissa hienoissa Perintösäätiön suojelemissa kohteissa. Kääntölän metsä on kuitenkin yksi vaikuttavimmista ja edustavimmista ikikuusikoista ja on yksi suosikeistani.
Jarmo Vacklin
Loading ...
