Ulkopuolisena, sivustaseuraajan silmin ei aina voi tietää, keitä todellisuudessa ovat ihmiset, jotka puhuvat toisilleen. Mitä me kuvittelemme heistä ja mitä he kohdatessaan ajattelevat toisistaan?

Osaisimmepa mekin nähdä oikein, kenen kanssa todella keskustelemme. Moni kakku päältä kaunis ja päinvastoin on ihan varteenotettava totuus.

Tuollaisia ehkä sekaviakin mietteitä syntyi, kun luin ensi sunnuntain evankeliumia, joka kertoo Jeesuksen ja erään naisen kohtaamisesta sekä keskustelusta Sykarin kaivolla. Joh.4:5–26.

Kyky sanoa kipeäkin asia toisesta ihmisestä hänelle itselleen rakentavasti taitaa olla harvinaista. Sanoa loukkaavasti on usein helpompaa. Itse ei aina huomaa, että tahtomattaan tulee niin toimineeksi.

Olkoon teillä se mieli, joka Kristuksella oli, on Raamatun kehotus.

Mikä mieli Hänellä oli ja miten Hän sen osoitti, näkyy hyvin ensi sunnuntain evankeliumissa. Kannattaa lukea ja toimia lukiessa niin, että asettuu, ei Jeesuksen paikalle sanojaksi, vaan naisen paikalle oman kipeän kohtansa kanssa, on sitten mies tai nainen. Mitä ja miten Hän sanoisi sinulle? Varmuudella voi todeta, että ei loukkaavasti vaan parantavasti.

Tämä ei suinkaan jää mielikuvitusleikiksi. Se on todellinen tapahtuma tässä ja nyt. Raamatussa sanotaan, että Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Hänen sanansa yllättää myönteisesti. Tätä on mahdollista kokeilla lukemalla Raamattua. Siinä Hän yhä puhuu!

Parantavaa Jeesuksen kohtaamista sinulle, mutta myös sitä, että voisit olla parantavana suuna jollekin ihmiselle. Luulen, että en ole ainoa, jonka on pakko tunnustaa, että sellaisena on tullut harvoin oltua. Jospa tämä alkanut vuosi 2023 toisi myönteisen muutoksen tapaamme sanoa sanottavamme lähimmäisillemme.

Matti Kallioinen

pappi Leivonmäen Kuhasenmäeltä

Tagged with →