Kappalainen Annukka Nuto siirtyy pois Joutsan seurakunnan palveluksesta. Viimeisen virallisen työtehtävän hän tekee tänään loppiaisperjantaina 6.1. pitäessään jäähyväismessua Joutsan kirkossa.

Näin päättyy 25 vuoden työrupeama seurakunnan palveluksessa Joutsassa, Leivonmäellä ja Luhangassa. Nuto on suosittu hahmo seurakuntalaisten keskuudessa, ja he varmasti ilahtuvat kuullessaan, että hän on lupautunut pitämään yhdessä nuorisotyönohjaaja Annika Oksasen kanssa toisen kesärippikouluista.

– Lisäksi minua odottelee jo muutamat siunaukset tammikuulla. Kun nyt kuitenkin olen tässä seutukunnalla läsnä, niin teen jatkossakin toimituksia sen mukaan mitä tarvitaan ja pyydetään. Haluan olla edelleen kierrossa mukana tässä seurakunnassa, jonka tunnen kodikseni, kertoo Nuto.

Kirkolliset toimitukset ja jumalanpalvelukset ovat aina olleet Nutolle sitä papin työn syvintä ydintä. Papin työhönkin on tullut paljon sitä, mistä Nuto käyttää termiä ”monitouhuisuus”. Moni tunnistaa mitä tällä tarkoitetaan, sillä varsinaista leipätyötä syövät kaiken maailman raportoinnit ja tilastoinnit sekä muu toimistotyö. Tämä uuvuttaa, ja on poissa seurakuntalaisilta.

Kirkollisten toimitusten tekoa on helppo jatkaa, sillä Nuton varsinainen koti sijaitsee kohtuullisen lähellä Jyväskylässä, ja kortteeri löytyy yhä Leivonmäeltä.

– Olen aina ajatellut itseäni seurakuntapappina. Pidän tärkeimpänä perustyötä ja ruohonjuuritason vaikuttamista, korostaa Nuto verraten itseään työmuurahaiseen, joka välttelee hallintohimmeleitä.

Annukka Nuto on kotoisin Äänekoskelta. Hänellä on siis vahva keskisuomalainen tausta. Äänekoskella hän kävi rippikoulun, kirjoitti ylioppilaaksi ja lähti mukaan seurakunnan toimintaan perinteisen väylän kautta eli liittymällä seurakuntanuoriin rippikoulun jälkeen. Sitten oli vuorossa Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta vuonna 1979.

– Haaveilin siinä vaiheessa uskonnonopettajan urasta, koska naispappeutta ei ollut silloin. Kirkkolain muutos naispappeudesta astui voimaan vasta 1988, pitkän keskustelun jälkeen. Tästä kun aina kerron rippikoululaisilleni, niin he ovat yleensä todella hämmästyneitä. Reaktio on luonnollinen, koska he ovat syntyneet jo siihen maailmaan, jossa naiset ovat pappeina, naurahtaa Nuto.

Naisille oli ennen pappisvihkimyksen mahdollisuutta varattu teologisessa tiedekunnassa seurakuntatyön suuntautumisvaihto. Siinä kouluttauduttiin seurakuntalehtoreiksi ja Nuto valitsi sen uskonnonopettajan uran sijaan.

– Seurakuntalehtori teki siihen aikaan kaikkea sitä mitä papitkin tekivät, paitsi ei kirkollisia toimituksia. Saarnata esimerkiksi sai, muistelee Nuto uransa alkuaikoja.

Pappisvihkimyksen hän sai Lapualla vuonna 1988. Hän kokee olleensa eräänlaisena tienraivaajana, sillä vasta tuona vuonna naisilla oli ylipäänsä ensimmäistä kertaa mahdollisuus saada pappisvihkimys.

– Sellaisia hyvin jyrkkiä kohtaamisia naispappeuden vastustajien kanssa minulla on ollut hyvin vähän. On niitä toki muutama ollut, mutta niistäkin on selvitty. Yleisesti ottaen olen kuitenkin kokenut, että minut on otettu vastaan naispappina tosi hyvin. Siitä kertoo jo pitkä työurakin Joutsan seurakunnassa.

– Ensimmäinen kosketus tähän seutukuntaan minulla oli Luhankaan, johon tulin vt. kirkkoherraksi Mika Riikosen jälkeen.

Luhangan kirkkoherraksi Nuto ei hakenut. Sen sijaan, kun Joutsassa jäi eläkkeelle Heikki Salminen, hän oli mukana vaaleissa. Tuolloin kirkkoherran vaalit voitti seurakunnan silloinen kappalainen Timo Pietilä. Hänen jäljiltään hakuun tuli kappalaisen virka, jossa Nuto onkin sitten työskennellyt vuodesta 1998 lähtien.

– Sitä ennen olin ollut jo muutamaa vuotta aikaisemmin vuoden verran Timon sijaisena 90-luvun puolivälissä. Ehkä sitä kautta delegaatio joutsalaisia kävi pyytämässä minua osallistumaan kirkkoherran vaaliin. Nyt en aio kirkkoherran virkaa hakea, sillä koen olevani jo liian vanha. Tänne tarvitaan nuorempaa polvea, toteaa Nuto.

Seurakunnan tulevaisuuden hän näkee tiukan talouden painamana. Kiinteistökuorma on sitä luokkaa, ettei yhtälöstä voi selvitä, mikäli kaikesta entisestä aiotaan yhä pitää kiinni. Työntekijäresurssit ovat jo nyt Nutosta liian alhaiset, eikä niistä ainakaan voi enää tinkiä ollenkaan.

– Aika näyttää. Isompia hartioita saatetaan tarvita. Toivon Joutsan seurakunnan itsenäisyyden säilyvän, mutta en ole ihan varma, onko se mahdollista. Elämme sen suhteen ratkaisevia aikoja.

Joutsan seurakunnassa Nuton virkanimikkeenä on koko ajan ollut kappalainen, sen sisällä työalavastuut ovat kuitenkin vaihdelleet. Vastuu Leivonmäen alueesta Nutolle tuli 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla. Hän on myös pitkään vastannut seurakunnan lähetystyöstä.

– Eniten olen papin työssä nauttinut siitä, kun olen saanut elää ihmisten kanssa ilossa ja surussa. Kastamiani lapsia olen kohdannut myöhemmin rippikouluissa, omia rippikoululaisiani olen vihkinyt avioliittoon ja niin edelleen. Se on sitä todellista rinnalla elämistä, näin olen sen tuntenut.

Pappi kokee, joskus saman päivän aikanakin, ihmisten elämän tunteiden suuren kirjon, aina valtavasta ilosta musertavaan suruun. Edellinen toimitus on saattanut liittyä iloon uudesta elämästä kastajaisten yhteydessä, ja seuraava toimitus on saattanut olla täynnä surua jonkun elämän päättymisen takia.

– Näiden tilanteiden välissä sitä sitten tekee omassa päässään eräänlaisen siirtymän, ettei vie mukanaan esimerkiksi surua iloiseen tapahtumaan. Tämä on kieltämättä haaste, ja keinot sen hallitsemiseen opettaa elämänkoulu, sitä ei yliopistoissa opi, kertoo Nuto.

Pappi lohduttaa monia elämän synkissä hetkissä. Joskus ne hetket ovat sellaisia, että papinkin voimavarat käyvät vähiin. Näissä tilanteissa auttaa kollegiaalinen tuki, ystävät, perhe sekä työnohjaus.

Onko Annukka Nuton usko Jumalaan muuttunut vuosien varrella ja elämänkokemuksen kerryttyä?

– Kyllä se tietyllä tapaa on muuttunut. Mitä vanhemmaksi on tullut, niin Jumalasta hyväksyy paremmin kuin nuorena sen, ettei tiedä kaikkea. Jumala on niin suuri, ettei oma ymmärrys riitä kaiken käsittämiseen. Ymmärtää, ettei lähde mestaroimaan tai tuomaroimaan sellaisissa asioissa, mitkä kuuluvat Jumalalle. Silloin turha jyrkkyys karsiutuu pois.

Siviilielämästä moni tietää Nuton kirjoittajana. Hän on julkaissut kaksi suosittua kirjaa.

– Tällä hetkellä ei ole mitään vireillä fiktiivisen kirjoittamisen saralla. Omia hengellisiä puheita ja saarnoja olen kylläkin jo alkanut koota yksiin kansiin. Ehkä fiktiivinenkin kirjoittaminen alkaa jossain vaiheessa kutittelemaan, hymyilee Nuto.

Janne Airaksinen

Annukka Nuton työura

Äänekosken srk lehtori 25.5.–1.11.1988.

Pappisvihkimys Lapualla 2.11.1988.

Äänekosken virallinen apulainen 2.11.1988–31.8.1991.

Mikkelin tuomiokirkkosrk, virallinen apulainen

1.9.1991-31.1.1993.

Luhanka vt khra 1.2.1993–30.6.1994.

Joutsa vs kappalainen 1.9.1994–31.7.1995.

Heinolan srk.pastori 1.10.1995–31.12.1996.

Luhangan vs.khra 7.7.1997–25.8.1997.

Juvan srk.pastori 1.9.1997–28.2.1998.

Joutsan kappalainen 1.3.1998–31.12.2022.

Muuta: Joutsan vs khra o.v.v. 7.5.2001–27.5.2001,

4.8.2003-30.11.2004.

Luhangan vs khra o.v.v. 17.1.2005–31.12.2005.

Yläkuva: Annukka Nuto lähtöhaastattelussa.