Maija Varjoaho os. Kukkula menehtyi vakavan sairauden uuvuttamana pyhäinpäivänä 5.11.2022. Hän syntyi 21.7.1945 Hartolan Vuorenkylässä kymmenlapsisen perheen kuopukseksi. Lapsuudenkotona Rantalassa toimeentulon turvasi pieni nautakarja ja kalaa pyydettiin viereisestä Kaitue-järvestä ruokapöydän antimiksi.

Sinnikkään ja lempeäluonteisen Olga-äidin hoivissa Maija sisaruksineen tunsivat olevansa huolehdittuja ja rakastettuja. Arvi-isän varhainen poismeno ja kolmen sisaruksen menehtyminen nuorena toivat tummiakin sävyjä elämään. Kaikesta huolimatta Maija muisteli lapsuuttaan lämmöllä kertoen sen olleen onnellista aikaa. Juuret Vuorenkylään muodostuivat vahvoiksi ja seuraavatkin sukupolvet ovat päässeet Haukkavuoren kupeessa tutustumaan sukunsa vaiheisiin.

Maija avioitui puolisonsa Pentin kanssa joulukuussa 1962. Perhe kasvoi lokakuussa 1964, kun esikoispoika Pasi syntyi. Vuonna 1975 syntyi Kaisa. Maijan ja Pentin kunnioittava ja omistautuva parisuhde antoi lujan pohjan perhe-elämälle. Heinolan Vahravuoreen yhdessä rakennettu koti ja perheen parissa vietetty aika olivat Maijalle tärkeitä. Monet muistavat Maijan erinomaisen ruoanlaittotaidon, joka pääsi oikeuksiinsa erityisesti puolison riista- ja kalasaaliista aterioita valmistaessa.

Työelämässä Maija oli ahkera ja alati itseään ammatillisesti eteenpäin kehittävä. Vuosien varrella työtehtävät vaihtelivat myymäläauton myyjästä aina siivoustyönjohtajan viransijaisuuteen. Ennen eläkepäiviään Maija oli siivoojana Heinolan kurssikeskuksella. Työyhteisöään ja laajaa toimenkuvaansa Maija piti monin tavoin maailmankuvaa rikastuttavana. Suurella ammattiylpeydellä Maija hoiti jokaisen tehtävänsä.

Arjen pyörityksen ohessa Maija oli aktiivinen harrastuksissaan. Aikaa löytyi puutarhanhoidolle kotona ja Joutsan mökillä. Maijan orkideakokoelma jaksoi ihastuttaa ja hämmästyttää vuosien varrella ahkeralla kukinnallaan. Kädentaidoista todisteena ovat itsekudotut matot, lukuisat ompelutyöt ja neulomukset, mutta myös luovemmat työt aikaisemmista taideharrastuksista. Kansalaisopiston kurssit kuten esimerkiksi senioritanssi, yhteislaulu ja kieltenopiskelu rytmittivät arkea. Harrastuspiireissä muodostui vuosien varrella myös tärkeitä ystävyyssuhteita.

Maija oli suurena tukena lastensa ja lastenlastensa elämässä. Mummilassa oli aina lämmin ja kannustava tunnelma. Mielellään mummi myös kurvasi Kuorttiin Lauran, Tarmon ja Timon luokse tai Joutsaan Iiriksen ja Aamun iloksi. Maijan lämminhenkinen aito läsnäolo, hyvät keskustelutaidot ja empatiakyky saivat meidät läheiset tuntemaan itsemme tärkeiksi ja rakastetuiksi. Maija otti siipiensä suojaan myös muut sukulaiset ja ystävät, jotka tarvitsivat tukea elämässään.

Maija ei koskaan elämänsä aikana tehnyt numeroa itsestään tai töistään. Teot puhukoot puolestaan. Me ikävöimään jääneet sytytämme kynttilän parhaimmalle äidille ja mummille. Ja Vuorenkylän rakkaissa maisemissa käydessämme suvun yli satavuotias omenapuu kaartuu yhä yllemme. Tuuli sen oksissa laulaa hyvän ihmisen muistolle.

Kaisa Varjoaho

Pasi Varjoaho

kirjoittajat ovat Maija Varjoahon lapset

Tagged with →