Joutsan pääkirjastossa on 20.12. asti esillä Keski-Suomen romaninaiset ry:n kokoama romanipukunäyttely, jossa on nähtävillä muun muassa romaninaisten vaatteita ja asusteita sekä tietoa romanien pukeutumisesta ja kulttuurista.

Romaninaisten nykymallinen puku runsaine samettihameineen ja brokadi- ja silkkiröijyineen yleistyi 1930-luvulla. Asuun kuuluvat hameen ja röijyn lisäksi villatakki, nahkatakki ja hartiahuivi, tosin viimeksi mainittua ei näyttelyä kokoamassa olleen joutsalaisen Satu Hagertin mukaan nykyään enää niin paljon käytetä. Myös aiemmin paljon käytetyn esiliinan pitäminen on vähentynyt.

Villatakkia Hagert sanoo naisten käyttävän takin asemasta, sillä monellakaan ei ole esimerkiksi kaupasta ostettua toppatakkia, koska takit eivät asetu hyvin hameen kanssa. Yleensä takkeihin teetetäänkin erikseen helmat, jotta ne laskeutuvat paremmin.

Vaikka romaninaisten hame on pysynyt pitkään ulkoisesti samannäköisenä – kankaan määrä on kyllä Hagertin mukaan vähentynyt – röijyissä muoti muuttuu.

– Pitsit muuttuvat, pitsien väri muuttuu ja kankaat muuttuvat, mutta malli on sama, Hagert kuvaa.

Yksi esimerkki viimeisimmästä röijymuodista näyttelyssä on värikkäin pitsein ja runsain strassein koristeltu vaaleanpunainen röijy. Ennen strassien käyttöönottoa röijyjä koristivat Hagertin mukaan pitsien lisäksi käsin tehdyt merkkaukset. Hartiahuivejakin merkattiin, siitäkin yksi esimerkki löytyy näyttelystä.

Lisäksi romaninaisten asuun kuuluvat korut eli korvakorut, sormukset ja kaulakoru, tosin pakollisia ne eivät Hagertin mukaan ole. Ennen korut olivat kultaa, mutta nykyisin ne voivat olla esimerkiksi hopeaakin. Yleensä korut kulkevat Hagertin mukaan suvussa perintönä.  

Romanimiesten asuja näyttelyssä ei ole. Perinteistä, 1930-luvulla yleistynyttä pussihousuasua – villakankaasta valmistettuja saapashousuja ja kaksirivistä takkia – nähdään romanimiesten yllä Hagertin mukaan nykyään enää harvoin. Nykyisin miehet pukeutuvat tummiin suoriin housuihin sekä paitaan ja takkiin. Myös heillä saattaa olla sormus ja lisäksi kello, ei tosin enää perinteinen taskukello.

Romaninaisten asuun kuuluu myös villatakki. Satu Hagertin mukaan villatakkia käytetään takin asemasta, sillä monellakaan romaninaisella ei ole esimerkiksi kaupasta ostettua toppatakkia, koska takit eivät asetu hyvin hameen kanssa.

Romanikulttuurissa tytöt ja pojat alkavat pukeutua kulttuurinsa perinteisiin asuihin teini-iässä, Satu Hagertin mukaan esimerkiksi tytöt 16–20-vuotiaana kokiessaan tulleensa aikuiseksi. Kaikki romanit tosin eivät noudata kulttuurinsa mukaista pukeutumista, vaan jotkut pukeutuvat aikuisenakin valtaväestön lailla. Suhtautuminen siihen riippuu Hagertin mukaan suvusta.

– On erilaisia ihmisiä. Joku hyväksyy sen ihan, että ok. Esimerkiksi jos minun lapseni haluaisivat, niin se olisi minulle ihan ok. Mutta he ovat itse halunneet laittaa romanipuvun päälle, sanoo kahden tyttären äiti Hagert.

Hänen omassa suvussaan kaikki ovat halunneet pukeutua romanipukuun. Satu Hagertille itselleen romanipuvun pitäminen merkitsee paljon.

– Esimerkiksi jos laittaisin vaikka valtaväestön puvun päälle, niin esittäisin jotain muuta. Olisin joku toinen ihminen. Mutta tällä puvullani osoitan, että olen romani ja se on minun identiteettini.

Keski-Suomen romaninaiset ry on Hagertin mukaan pieni yhdistys, jonka jäsenet esimerkiksi tapaavat toisiaan ompelukerhon merkeissä ja ylläpitääkseen kulttuurinsa kieliperintöä puhuvat tavatessaan jo katoamassa olevaa romanikieltä. Lisäksi Hagert sanoo yhdistyksen haluavan olla yhteydessä valtaväestöön, toimivan ikään kuin sillanrakentajana valtaväestön ja romanien välillä. Yhdistyksen kotipaikka on Joutsa, mutta joutsalaisten ohella yhdistyksessä on jäseniä muualtakin.

Tarja Kuikka