Joutsan pitkäaikainen kirkkoherra Tuula Leppämäki jää eläkkeelle. Viime sunnuntaina 1. adventtina hän piti kirkkokansalle viimeisen saarnansa Joutsan kirkossa. Keskiviikosta lähtien hän on virallisesti eläkkeellä, ja vt. kirkkoherrana aloittaa Olavi Saurio 1.12. lähtien.
Jumalanpalveluksen jälkeen oli vuorossa seurakuntatalolla järjestetyt läksiäiskirkkokahvit. Niiden aikana kirkkoherra Leppämäki muisteli ja kiitti monin eri tavoin seurakuntalaisia ja seurakunnan työntekijöitä kuluneista 12 vuodesta. Alussa pidettiin hiljainen hetki niiden seurakuntalaisten muistoksi, jotka ovat tänä aikana edesmenneet.
Leppämäki antoi työyhteisölle kiitoskukat, esitteli paikalla olleen uuden vt. kirkkoherran sekä luovutti Usko, toivo, rakkaus -heijastinkoruja 15 henkilölle kiitokseksi.
– Piispa Peuran jäähyväissanoja mukaillen; tämä työ ei tule koskaan valmiiksi. Mutta ei huolta. Kun toinen lähtee, niin toinen tulee tilalle jatkamaan työtä Jumalan sanan levittämiseksi, toteaa Leppämäki.
Hän aloitti Joutsan seurakunnassa kirkkoherrana kesällä 2010.
– Silloin oli seurakunnan ja kunnan 150-vuotisjuhlavuosi, ja minut asetettiin virkaan elokuussa. Joutsan kirkossa oli kunnan ja seurakunnan yhteinen jumalanpalvelus, ja muistan aina, kun paikallislehtikin kirjoitti, että täpötäydessä kirkossa kirkkoherra asetettiin virkaan. Se tuntui mahtavalta. Muistan myös sen, miten kulkiessani seurakuntalaisteni keskellä, kuinka vilpittömästi ja lukuisasti he toivottivat minut tänne tervetulleeksi. Olen palannut niihin hetkiin usein ja saanut niistä voimaa, kertaa kirkkoherra Leppämäki ensitunnelmiaan Joutsan seurakunnasta.
Aikaisemmin hän työskenteli Kirkkonummen suomalaisen seurakunnan pappina, ja asui Siuntiossa. Kaikki papit eivät koskaan halua edetä kirkkoherraksi, mutta Leppämäki huomasi Kirkkonummen aikana, että häntä tehtävä kiinnostaisi.
– Aloin pohtia, että minä kyllä opetan ja kylvän Jumalan sanaa, mutta mites tähän hommaan saisi lisää tehokkuutta? Mieleeni tuli silloin piispan ja arkkipiispan Martti Simojoen sanat, joiden mukaan kirkossa on tärkeämpää, miten sen asioita hoidetaan kuin saarnojen ja puheiden sisällöt. Siitä tuli kipinä, kertoo Leppämäki.
Myöhemmin hän suoritti johtamisen tutkinnon, ja sen yhteydessä saatu palaute sai Leppämäen lopullisesti hakeutumaan kirkkoherraksi. Ensiksi hän haki Ähtärin, lapsuuden seurakuntansa, kirkkoherraksi, ja lopulta tie aukeni Joutsaan 12 vuotta sitten.
Millaisena seurakuntana uusi kirkkoherra kaitsettavansa näki? Leivonmäen ja Luhangan seurakunnat oli liitetty Joutsaan kappeliseurakunniksi pari vuotta aikaisemmin, ja sen aisti monessa asiassa.
– Täällä oli selkeästi kolme erillistä yksikköä yhdessä seurakunnassa, aika vahvastikin. Lisäksi Joutsalle ei ole ollut omaa nimettyä pappia, toisin kuin kappeleilla. Tämä oli joskus haasteellista neljännen papin puuttuessa.
Hallinnossa on riittänyt näiden vuosien aikana paljon työtä. Samoin jumalanpalveluksia oli paljon papiston määrään nähden. Pian tätä uudistettiin siten, että pyhinä oli kaksi jumalanpalvelusta kolmen sijasta. Se oli merkittävä muutos.
Sinänsä jumalanpalvelukset ovat Leppämäen mielestä seurakunnan ydintehtävää, joilla on merkitystä paitsi sananjulistamisessa, myös esimerkiksi vainajien omaisten surutyössä.
– Joutsassa ollaan selkeästi jumalanpalvelusihmisiä, näin kuvailisin seurakuntalaisia. tTäällä on siis painopiste siinä, että käydään kirkossa. Täällä onkin kokeiltu erilaisia malleja toteuttaa jumalanpalvelus. Viimeisimpänä on tullut striimaus suorana nettiin, mitä kautta olemme saaneet uusia seuraajia jumalanpalveluksille, iloitsee Leppämäki.
Seurakunnassa oli liitosten jäljiltä 12 vuotta sitten suhteessa paljon henkilökuntaa seurakunnan jäsenmäärän nähden. Työntekijöiden määrä on nykyään pienempi, mutta heidän työpanoksensa on suunnattu paremmin niihin tehtäviin, jotka seurakunnassa edellyttävät viranhaltijaa. Tuta-vaihe eli yt-neuvottelut olivat toki raskas vaihe Leppämäen mielestä.
– Henkilökunnan keskuudessa on tapahtunut paljon ammatillista kehittymistä kauteni aikana. Se on ehdottomasti positiivinen asia. Lapuan hiippakunnassa panostetaan esimerkiksi henkilökunnan vertaistukeen muun muassa Teams-palaverien kautta.
Ratkaiseva merkitys hallinnon sujuvan toiminnan kannalta oli, kun perustettiin Muuramen, Toivakan ja Joutsan yhteinen taloustoimisto pari vuotta sitten. Sieltä on tullut paljon eväitä muun muassa kiinteistöstrategian tekemiseen. Tämä työ on edelleen kesken. Se on yksi niitä hankalia asioita, jotka Leppämäki joutuu jättämään seuraajilleen.
Joutsan seurakunnalla on liikaa kiinteistöjä, ja niiden ylläpito syö resursseja seurakunnan ydintoiminnalta. Kyse on keskeisimmästä seurakunnan tulevaisuuteen vaikuttavasta tekijästä.
– Jos meillä olisi tämä jäsenmäärä ja vain yksi kirkko, niin seurakuntaa olisi toiminnallisesti helpompi johtaa ja se olisi vakavaraisempi. Myös ikärakenne ja seurakunnan jäsenmäärän hiljainen lasku ovat haasteita.
– Talous on nyt saatu pikkuhiljaa hallintaan, vaikka se tarkoittikin henkilökunnan pienentämistä tiukaksi tarpeeseen nähden. Jos saisimme kiinteistöasiat hallintaan ja uskallettaisiin luopua osasta niitä, niin asiat helpottuisivat jatkossa, linjaa Leppämäki.
Hän kehottaa perehtymään hallintojohtaja Heikki Kankaan tekemään kiinteistöstrategiaan. Siitä löytyvät kaikki eväät muutokseen. Pulmia on kuitenkin sen verran, että päättäjät halusivat keväällä pyytää hiippakunnan tuomiokapitulia lähettämään selvitysmiehen seurakuntajakoa uudistamaan. Pyyntö tuli alun perin Toivakan ja Joutsan seurakunnilta, mutta tuomiokapituli laajensi selvityksen koskemaan koko eteläisen Keski-Suomen rovastikuntaa, Jyväskylä mukaan luettuna.
Selvitystyö ei välttämättä tarkoita seurakuntaliitoksia, mutta jollain tapaa vahvempien seurakuntien on alettava kannattelemaan heikompia.
Entä Tuula Leppämäen henkilökohtainen tulevaisuus? Hän ei aio muuttaa minnekään, vaan asuu myös jatkossa Joutsassa.
– Siirryn eläkkeelle, ja teen irtioton kaikkeen työhön liittyvään. On ollut hyvä olla töissä, mutta hyvä on myös lopettaa työnteko. Silloin arvojärjestys muuttuu. Nyt aikaa riittää lapsille ja lapsenlapsille sekä ystäville ja omalle vapaa-ajalle. Jaksamiseni salaisuuksia on ollut oma koti järven rannalla ja kuntoilu metsätöiden parissa, päättää Tuula Leppämäki.
Janne Airaksinen
Yläkuva: Kastepuu on tärkeä Tuula Leppämäelle. Kastepuussa näkee seurakunnassa kastettujen lasten lukumäärän vuoden aikana.
Loading ...
