Luhangan menoa ja meininkiä vuosikymmeniä läheltä seuranneena sitä on tottunut tämän pienen, mutta itseriittoisen ja uhmakkaan kunnan omalaatuiseen, periksiantamattomaan ja periaatteelliseen toiminta- ja päätäntäkulttuuriin. Ei saata unohtaa, kun uudenlaista ja monessa mielessä erityislaatuista kuntayhteistyötä joskus rapiat 30 vuotta sitten avokätisesti Päijänteen helmelle tarjonneet Keravan kaupunginherrat luikkivat liukkaasti häntä koipien välissä kuumista kokoustunnelmista ulos taivasalle vilpoisaan saatuaan Kunnantalolla luhankalaisilta päättäjiltä täystyrmäyksen. Siihen iltaan loppui Keravan mielenkiinto Luhankaa kohtaan.

Jotain samankaltaisuutta on nyt ollut Luhangan kyläkaupan ympärillä käydyssä debatissa. Erona tosin se, että kunnassa on oltu enemmänkin pidättyväisiä ja koitettu kaiketi lakaista lattialle ilmestyneitä hiekkoja vaivihkaa maton alle. Kauppias on yhtenä keskeisenä toimijana kolmen vuoden aikana kehittänyt – ja olisi lisääkin kehittämässä – kirkonkylän liiketoiminta- ja ulkoista ilmettä, mutta ei mielestään saa kunnasta riittävästi tukea. Suurelta joukolta kuntalaisia ja vapaa-ajan asukkaita on kannustusta sen sijaan runsaasti laariin ropissut. Kunnanhallituksen tuoreen kaavoituspäätöksen myötä asiaan saattaa tulla korjausliikettä. Toivoa sopii.

Järjenäänen pitäisi kuiskia, ettei Luhangan Liikekeskuksen nykyistä palvelukirjoa pidä mennä alas torpedoimaan. Jos se lähtee, niin uutta vastaavaa repertuaaria ei enää tilalle tule. Sitähän voi jokainen mennä kokeilemaan millaista on yrittää ja pärjätä pikkuisessa kunnassa. Jo pelkkä talviaika tuo vahvasti kesään ja mökkiläisiin nojautuvalle kaupalle omat isot haasteensa. Ei liene mitään hyvää syytä heittää ylimääräistä lunta tupaan.

Marko Nikkanen

Tagged with →