Pari vuotta sitten koronan huippuhetkinä, silloin 13 vuotta Espanjassa asunut entinen kesäjoutsalainen Antti Nykänen päätti lähteä perheineen Suomeen. Nykästen pakka oli auki ja perhe suuntasi ensin Marjotaipaleeseen mökille, jonka Nykäsen vanhemmat rakennuttivat 30 vuotta sitten.

Jonkin ajan päästä sopiva koti perheelle löytyi kirkonkylältä koulun ja liikuntapaikkojen läheisyydestä. Samalla alkoi kulttuurista toiseen sopeutuminen, joka otti aikansa.

– Minulle Suomen kulttuuriin tottuminen ei sinänsä ollut kummempaa ja vaimokin oli useamman kerran käynyt täällä. Osalle perheestä hyppy oli uhkarohkeakin. Pojat ymmärsivät suomea ja puhuivat välttävästi, mutta nyt koulun ja eskarin ansiosta ovat omaksuneet kielen sekä kulttuurin melko hyvin. Vaimo on oppinut todella hyvin suomea, kiitos te-keskuksen tarjoaman integraatiokoulutuksen, summaa Nykänen.

Lajin me-henki, toiminta ja yhteisöllisyys ovat koripallon avaintekijöitä, miksi laji Nykästä viehättää.

Myös yhteisön tuki on auttanut liikunnallista perhettä sopeutumaan Joutsaan. Jo muutama viikko saapumisen jälkeen Nykäsen pojat osallistuivat Pommin hiihtokisoihin ja tutustuminen monipuolisiin liikuntapaikkoihin alkoi paikallisten vinkeillä. Yksi suuri kulttuuriero oli muun muassa liikuntapaikat: Espanjassa ulkokentät ovat pääasiassa aidattuja ja maksullisia, kun taas Joutsan kentille on melko vapaa pääsy.

– Esimerkiksi Espanjassa ei kaveriporukan kesken päässyt tuosta noin pelaamaan koripalloa. Täällä taas haasteena on ennemminkin löytää peliporukka vapaassa käytössä oleville kentille, tuumaa Nykänen.

Nykänen on harrastanut koripalloa 15-vuotiaasta lähtien, kun ikäluokan jalkapallojoukkueesta loppuivat pelaajat. Silloin 195-senttiselle Kellokoskella asuneelle Nykäselle uusi lajivalinta oli jokseenkin luontainen. Sille tielle Nykänen jäi.

Antti Nykänen (kuvassa vihreässä peliasussa) edusti Englannissa kausilla 2005–2008 ammattilaisjoukkue Plymouth Raidersia.

Etelä-Suomen junnusarjojen, Järvenpään ja Keravan 2. divisioonan kautta Nykänen lähti vaihto-oppilaaksi Jenkkeihin vuonna 2001. Siellä Nykänen päätti, että hän haluaa satsata koripalloon. Suomeen palattuaan Nykänen yritti päästä Amerikkaan yliopistoon pelaamaan, mutta sen osoittautuessa mahdottomaksi hän päätyi koripallostipendillä Englantiin vuonna 2005. Opiskeluvuosinaan Nykänen pelasi Englannin pääsarjaa sekä 1. divaria. Englannissa Nykänen tutustui myös tulevaan vaimoonsa ja pariskunta päätyi asumaan Espanjan Galiciaan.

Galiciassa Nykäsen koripallon pelaaminen jatkui kaupungin joukkueessa opiskelun ja töiden ohella puoliammattilaisena. Hän pelasi Espanjassa neljässä joukkueessa useammalla eri sarjatasolla. Nykäsen mukaan harjoittelu oli ammattimaista, mutta palkkaus puoliammattilaista.

– Koripallo on vienyt minua ympäri maailmaa, siitä on saanut kavereita ja kokemuksia. Lajin me-henki, toiminta ja yhteisöllisyys ovat niitä pointteja. En ole koskaan ollut mikään paras korin tekijä tai pomputtelija, vaan ennemminkin puolustus ja levypallot ovat minun juttuni. Koripallossa tapahtuu koko ajan, täsmentää Nykänen.

Kaudella 2007–2008 Nykänen (kuvassa takarivin neljäs) pelasi myös Plymouthin yliopiston joukkueessa.

Vaikka ammattilaisvuodet koripallossa ovat ohitse, on laji edelleen lähellä sydäntä. Susijengin ottelut seurataan tiiviisti – myös Lauri Markkasen ottelukoosteita saatetaan katsella aamupalapöydässä poikien kanssa. Lisäksi Nykänen toimii jo toista vuotta vastuuohjaajana harrastamisen Suomen mallin koripallokerhossa, johon viikoittain osallistuu 10–15 lasta Joutsan liikuntahallilla.

Myös ajatus aikuisten höntsäporukasta koripallon parissa kiinnostaa Nykästä.

– Mielelläni lähden pelaamaan, jos vain lajista innostuneita aikuisia löytyy. Höntsävuoroa voidaan rohkeasti suunnitella, ehdottaa Nykänen.

Nykänen on pelannut Englannin pääsarjassa ja 1. divarissa sekä Espanjassa useamman vuoden puoliammattilaisena.

Jonna Keihäsniemi

Yläkuva: Antti Nykänen asettui perheensä kanssa Joutsaan muutama vuosi sitten. Koripalloa 15-vuotiaasta harrastanut Nykänen vetää kerran viikossa kokoontuvaa Harrastamisen mallin koripallokerhoa, johon osallistuu viikoittain noin 10–15 lasta.