Kunnat pääsevät pian eroon suoranaisista sote-vastuistaan ja tämän myötä ne voivat keskittyä jäljelle jäävän toiminnallisen kolmasosan pyörittämiseen. Ongelmat eivät sinällään mihinkään ole katoamassa, ainakin kun tarkastellaan eurojen riittävyyttä, tai esimerkiksi kuntien palvelukseen edelleen jäävän henkilöstömäärän suhteuttamista todelliseen tarpeeseen.
Uusi tuleva tilanne pistää miettimään. Olisiko aika ottaa Joutsassa ja Luhangassa hämmentimet kauniiseen käteen ja ryhtyä seuraavaksi vakavasti ja ponnekkaasti pohtimaan hynttyiden yhteen laittamista? Puhuttaisiin siis kuntaliitoksesta, joka prosessina alkaisi yhdistymisselvityksen laatimisella. Ajatus ei välttämättä ole mieluinen kummallekaan, mutta olisihan se hyvä tätäkin selvittää. Josko vaikka hetkeksi unohtuisi omat, rutosti energiaa ja resursseja syövät väännöt ja kinastelut?
Tunnetusti kahdesta köyhästä ei saa naittamalla yhtä rikasta. Siksi tarkastelukulmaa pitääkin kääntää strategiseen yhdistymiseen, joka Kuntaliiton mukaan merkitsee pitkäjänteistä pyrkimystä yhteisesti asetettujen päämäärien saavuttamiseksi. ”Strategisella yhdistymisellä pyritään siihen, että yhdistynyt kunta on enemmän kuin osiensa summa. Tavoitteena on saavuttaa jotain, mitä kunnat eivät voi yksin saada aikaan.”
Makustellaan sen verran, että mikäli Joutsa ja Luhanka liitettäisiin yhteen, niin voitaisiin saada moninaisia synergiaetuja liittyen henkilöstöresurssien käyttöön, tiettyjen keskeisten virkojen ja toimien täyttöön, kouluverkkoon sekä kunnalliseen palvelu- ja tehtävätuotantoon.
Joutsa-Luhangan yhdistetty pinta-ala olisi lähes 1.400 neliökilometriä, josta maata noin 1.100 ja vettä 300 km2. Tällä kokonaispinta-alalla oltaisiin jo noin 60. suurin kunta Suomessa. Vakituisten asukkaiden määrä jäisi edelleen alle viiden tuhannen, mutta piskuisille maalaiskunnille arvokkaita mökkiläisiä olisi runsaasti piristämässä tunnelmaa, osallistumassa ja käyttämässä palveluja.
Marko Nikkanen
Loading ...
