Jälleen kerran tänä syksynä olen löytänyt itseni useammin vilttiin kietoutuneena sohvalta kuin lenkkipolulta. Uskallan jopa käyttää itsestäni nimitystä sohvaperuna.

Tekosyitä liikkeelle lähtemiseen ei ole vaikeaa keksiä; väsymys, huono sää, kuntosalilla on ruuhka-aika, ei ole sopivia vaatteita ja olen ansainnut herkkuhetken -ajatus. Näitä olen syyllistynyt käyttämään – ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Yrittämisestä ei toki liikunnallisemman elämäntyylin aloittaminen ole jäänyt kiinni. Monta kertaa treenit on kirjattu kalenteriin, on kokeiltu etäjumppia, hankittu jumppavälineitä kotiin ja ladattu liikuntasovellus. Kuitenkin jonkun ajan päästä liikkuminen on katkennut tekosyyhyn – ja kaikki varmasti tietävät, kuinka rytmiin takaisin pääseminen satunnaisen liikkumisen myötä on haasteellista.

Uskon, että minulla on hengenheimolaisia, joille ilmaantuu tekosyitä liikkumiselle ja sohvan vahvaan kutsuun on helpompi vastata. Sytyn itse aina täysillä uusiin asioihin, mutta yhtä kovalla tahdilla alkuinnostuksen jälkeen mielenkiinto lopahtaa.

Tällä kertaa olen päättänyt onnistua. Takana on suhteellisen paljon epäonnistumisia, joten luulisin eväitä liikkeelle pääsemiseksi olevan runsaasti takataskussa. Tässä omat sääntöni muillekin lämpöisen viltin kutsuhuutoa vastaan taisteleville käytettäväksi:

  1. Kaikki liikkuminen lasketaan. Jos sateinen sää ei houkuttele lenkille, venyttelen tai muutama lihaskuntoliikekin on ok.
  2. Aina ei tarvitse jaksaa. Keho kyllä kertoo, milloin kroppa tarvitsee liikunnan sijaan lepoa.
  3. Kirjoitan lapulle ylös syitä, miksi liikkuminen on suotavaa. Jos yritän kehitellä tekosyitä, kaivan lapun esiin ja käyn itse kirjaamia perusteluita lävitse.

Fakta on kuitenkin se, että emme me viuhdo lenkkipoluilla tai jumpissa muiden vuoksi tai suorittaaksemme, vaan perimmäinen ajatus liikkumisessa on itsensä hyvinvoinnin edistäminen. Liikkumisen ei tule olla suoritus, vaan nimenomaan teko oman jaksamisensa vahvistamiseksi.

Toivon, että nämä vinkit auttavat minua sekä muita sohvaperunoita löytämään liikunnan ilon – jota ilman ei kohta enää osaa olla.

Jonna Keihäsniemi

kirjoittaja, joka nyt jos koskaan uskoo saavansa liikkumisesta kiinni.

Tagged with →