Pyhäinpäivä, tuleva lauantai on monien muistojen, elämänkertomusten ja tapahtumien päivä. Muistot voivat olla aivan lähellä, niitä ei vielä edes muistoiksi osaa sanoa. Rakas ihminen on ollut muutamia viikkoja, kuukausia sitten vielä elossa, mutta ei enää.

Kuitenkin oma elämä ja muiden jatkuu, nyt ilman rakasta ihmistä. Joku taas muistelee vuosien, jopa vuosikymmenten taakse itselle tärkeitä ja läheisiä ihmisiä. Muistotkin ovat muuttuneet, jotkut asiat jopa unohtuneet. Pyhäinpäivä suo tilaa erilaisille muistoille ja muistelijoille. Hautausmaat täyttyvät valoa sädehtivistä kynttilöistä, mielet monista muistoista.

Muistan, kun tyttö, hieman toisella kymmenellä – aloitti muistotilaisuudessa ensimmäisenä oman muistelunsa isoisästään. Hän napautti hentoisella nyrkillään rintaansa ja sanoi aina muistavansa pappaa sisimmässään. Kertoilipa jotain hauskaakin, mitä olivat yhdessä tehneet. Silmät kostuivat useimmilta. Pienet puheenvuorot jatkuivat, useampi tahtoi kertoa oman muistonsa. Oli hyvä, jopa pyhä hetki, joka annettiin surun keskelle.

Pyhäinpäivänä muistetaan pyhiä, joskus he ovat saaneet paljon aikaa, kuten kirkon apostolit ja marttyyrit. He ovat opettaneet ja näyttäneet esimerkkiä monille. Mutta pyhiä, hyviä, opettavaisia ihmisiä voi olla lähellämmekin, ei vain menneisyydessä. Voimme heitäkin muistaa, kiittää ja ottaa opiksemme. Jumala voi ottaa käyttöönsä, kenet hän tahtoo pienempiin ja suurempiin tehtäviin, jopa niin, ettei ihminen itse siitä mitään tiedä. Pyhäinpäivä kutsuu meitä etsimään hyvyyttä, lähimmäisen rakastamista ja tehtäviä, joissa voimme palvella.

Pyhäinpäivä auttaa kohtaamaan myös oman elämän rajallisuutta ja kuoleman väistämättömyyttä. Usko sisältää toivon siitä, että tämän elämän jälkeen voimme olla suojassa Jumalan kodissa. Tuo toivo antakoon meille voimaa ja rohkeutta elää!

Timo Pietilä

Tagged with →