
Vaikka kesäteatterikausi on ohi, näytökset jatkuvat Luhangassa. Niihin on kuitenkin yleisöltä pääsy kielletty eikä lippuja saa ostaa ovelta. Kyse on ympäri vuoden pyörivästä ”sirkuksesta” Luhangan kunnantalon valtuustosalissa. Todennäköisesti huippuhetkiä koettiin näyttämöllä 17.10. kylän pimenneessä illassa. Yksi niistä oli kunnanhallituksen esitys valtuustolle aloittaa uuden tuuliteollisuusalueen kaavoitus, vaikka epäselvyydet edellisen vieressä olevien tuulivoimaloiden osalta ovat selvittämättä. Tämän tapauksen oikeudenkäynti kesti seitsemän vuotta ja päättyi asukkaiden eduksi, mutta oikeusprosessi ympäristöluvasta on edelleen kesken. Ennen päätöksentekoa oli asiantuntija-apua tarjolla, mutta siitä kieltäydyttiin. Onneksi päätöksestä saatiin kirjattua edes yksi eriävä mielipide. Mielipiteen esittäjä sulki itsensä ulos vastuusta, minkä nyt muut päätöksentekijät kantavat.
Luhanka ei tietenkään ole Suomen ainoa kunta, jonka asukkaita ja luontoa varjostaa kaksi toisiaan yhdistävää uhkaa; päättäjien asiantuntemattomuus ja tuulivoima. Muitakin on, mutta erityisesti tuulivoiman uhat konkretisoituvat parhaillaan Luhangan, Joutsan, Hartolan ja Sysmän alueella dramaattisella tavalla.
Viimeistään nyt päättäjien pitää perehtyä tuulivoimaan, sen taloudellisiin riskeihin, ekologisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Riski on suuri, jos tuulivoimarakentaminen perustuu pelkästään sen harhan varaan, että kunta jäisi tuulivoimaloiden kiinteistöverojen turvin henkiin. Kukaan ei tiedä miten kiinteistöverot 8 vuoden kuluttua määritellään, minkä suuruiset ne silloin olisivat tai tuleeko niitä lainkaan. Voihan olla, että voimaloita ei koskaan rakenneta ja vaikka rakennettaisiin, niin voi olla, että silloin Luhangan kuntaa ei enää itsenäisenä kuntana ole olemassa, mutta tuulivoimalat voisivat olla.
Tuulivoimalat eivät ole mikään tilapäinen haitta, vaan niiden vaikutukset ulottuvat yli sukupolvien. Ei ole myöskään mikään pieni asia, jos tuuliyritys on saanut maanomistajan omaisuuden hallintaansa vuosikymmeniksi ja voi myydä hallinnan kenelle tahansa maanomistajaa kuulematta. Myös uusi omistaja voi myydä kohteen edelleen jne.
Asiaan perehtymisen voi aloittaa tutustumalla 61 tuulikolossin sijoitussuunnitelmaan Luhangan, Hartolan ja Sysmän rajalle. Jos rakentaminen toteutuu, niin taivaalla pyörisi 6 500 tonnia lasi- ja hiilikuitua sekä muuta lapamateriaalia 400 metriä Päijänteen vedenpinnan yläpuolella. Siis joka päivä ja joka yö hamaan tulevaisuuteen asti, paitsi jos ei tuule. Tuulettomalla säälläkin ne olisivat kuitenkin pysyvästi ja peruuttamattomasti muistuttamassa nykyisistä kuntapäättäjistä Päijänteen maisemakuvassa. Kellot soivat jo näiden paikkakuntien kauniissa kirkoissa.
Nyt jos koskaan on hyvä, jopa välttämätön tilaisuus järjestää laaja kuntalaiskysely tuulivoimasta. Tuon 61 voimalan keskittymän sisällä, lähialueilla ja sen ulkopuolella 20 kilometrin säteellä tulee järjestää riippumaton asukaskysely. Asukkaiden ja asianosaisten kuuleminen olisi tietysti pitänyt tapahtua jo ennen päätöksentekoa. Sekään ei olisi kuitenkaan poistanut sitä tuulivoimahankkeiden yhtä perusongelmaa, että heitä kyllä kuullaan, koska on pakko kuulla, mutta käytännössä heidän mielipiteitään ei oteta päätöksenteossa huomioon. Juuri nämä tuulivoimahankkeet edellyttävät asukkaiden oikeutta osallistua päätöksentekoon.
On mielenkiintoista nähdä, onko 31.10. yleisötilaisuus kunnallishallintoon kuuluva kuuleminen vai tuulitoimijan järjestämä lobbaustilaisuus.
Hannu Heinonen