Tammikuussa 2015 ilmestynyt Joutsan Seutu otsikoi näyttävästi, ettei kesäjoutsalaiseksi itsensä lukevalla Erkki Koivulalla ole ollut vielä autonvaihdon tarvetta. Hän oli siinä vaiheessa ajanut uutena ostamallaan, luotettavaksi ja ongelmattomaksi osoittautuneella 2,5-litraisella turbodiesel-Bemarillaan jo huimat 633.000 kilometriä! Mutta nyt vajaat kahdeksan vuotta myöhemmin on autonvaihto käynyt Erkillä jo sentään mielessä.
Ei siksi, että tuon samaisen vuosimallin 1997 BMW:n matkamittari saavutti reilu kuukausi sitten Inarissa maagisen miljoonan (1.000.000) kilometrin rajapyykin! Eikä edes siksi, että etenkin vanhemmissa autoissa useinkin tavattua viheliäistä haittakasvia eli ruostekukkaa on vähitellen alkanut ilmestyä pyöränkaariin ja helmoihin ärsyttävästi kupruilemaan. Vaan lähinnä siksi, koska ”vanhan liiton” autosoitin on osin hajonnut, eikä sillä enää pysty kuuntelemaan Reijo Taipaletta C-kasetilta! Uusi vastaava alkuperäinen soitin maksaisi 700 euroa, eikä sopivaa käytettyä löydy mistään. Paha paikka.
Aluksi viitatussa, toimittaja Janne Airaksisen kirjoittamassa ensimmäisessä Koivulan BMW:tä käsittelevässä jutussa suorastaan hehkutettiin auton erinomaisuutta monessa mielessä. On hyvä ajaa, ei ole harmina ylimääräistä elektroniikkaa, on helppo huoltaa vaikka ihan itse, vain kuluvia osia on tarvinnut vaihtaa, on hyvät varusteet ilmastointia ja vakionopeudensäädintä myöten, eikä ole suhteettoman janoinen. Koivula oli siihen mennessä, noin 17 vuodessa ajanut Bemmillään keskimäärin lähes 40.000 kilometriä vuodessa, josta neljännes on jokavuotisten, säännöllisesti tehtyjen Lapin-reissujen kerryttämää.
Sama reissutahti tien päällä on jatkunut myös sen jälkeen. Tosin edes saksalaiset insinöörit eivät taitaneet lähteä siitä olettamuksesta, että heidän suunnittelemallaan nelipyöräisellä joku saattaisi pistellä menemään kokonaisen miljoonan. Tästä kielii se, että Koivulan BMW:n digitaalinen matkamittari jämähti tiukasti lukemaan 999999. Sen sijaan trippimittari ja viisarinäytöt toimivat edelleen entiseen malliin. Koivula on ennättänyt selvittää, että pysähtyneen matkamittarin saisi jälleen ajan tasalle oikeaan ja todelliseen lukemaansa asianosaavassa mittarihuollossa. Tällainen korjauskäynti onkin Erkin suunnitelmissa. Lisäksi hän mielenkiinnolla odottaa asiasta vastausta merkki-/takuuhuollosta.
Originaalit osat kestäneet pitkään
Muuten on sujunut pitkälti ilman suuria murheita. Jotain astetta isompaa remonttitarvetta on kuitenkin sitten edellisen artikkelin ollut.
– Koneen nokkaketju jouduttiin vaihtamaan 800.000 kilometrin jälkeen viisi vuotta sitten. Sen homman kävin teettämässä Virossa. Muutoin moottori itsessään on alkuperäinen, kuten myös vaihdelaatikko ja samoin jopa kytkin, Koivula kertoo. Autossa on hämmästyttävän vahvaksi osoittautunut 6-sylinterinen rivimoottori ja ongelmitta palvellut 5-portainen manuaalivaihteisto. Erkin mukaan hän on vaihtanut moottoriöljyt 18-20 tuhannen kilometrin välein ja käyttänyt ihan tavallista ja hinnaltaan edullista öljyä, ei longlife-tuotteita. Koneen apulaitteita ja ulkoisia osia on luonnollisesti uusittu näiden 25 vuoden aikana, mutta ei kuitenkaan mitenkään tolkuttomasti. Originaalit osat ovat olleet todella pitkäkestoisia.
– Syyläri vaihdettiin 700.000 km tultua täyteen. Auton alkuperäinen laturi kesti peräti 650.000 km ja tilalle vaihdettu tarvikelaturi sen jälkeen vain vuoden päivät, ja nyt autossa on takuuseen saatu toinen tarvikelaturi. Polttoainepumppu on uusittu kolmeen otteeseen ja polttoaineen siirtopumppu kertaalleen. Lisäksi muun muassa ilmamassamittari ja tuulilasi on vaihdettu. Sitten oikeastaan on ollut vain pikkujuttuja ja -vikoja, summaa Erkki Koivula suurella tyytyväisyydellä BMW:nsä historiaa.
Alusta on edelleenkin hitsaamaton, kiitos säntillisen ylläpidon ja ruostesuojauspanostusten. Sen sijaan koria ruostepeikko on alkanut jo nakerrella, mutta ei kuitenkaan mitään dramaattista, mitä ei pystyisi niin sanotusti ottamaan vielä kiinni. Sisältä auto on edelleen jopa yllättävän hyvin tikissään. Penkkien päällä on muutoin uutena asennetut istuinpäälliset, paitsi habitukseltaan jo hieman väsähtäneessä kuskin jakkarassa on tällä erää menossa järjestyksessään, juuri hiljattain asennettu neljäs irrotettava suoja. Kuljettajalla yksi istuinsuoja on täten palvellut keskimäärin 8 vuotta ja yli 300.000 kilometriä.
– Mielessä on vakavasti käynyt jo uuden käyttöauton hankinta, josko vaikka Saksasta löytyisi nykyisen kanssa samaa tai uudempaa korimallia oleva, mielellään alle 200.000 ajettu diesel-koneinen BMW, joka olisi ensisijaisesti vuosimallia 2017, Erkki selvittää. Siihen asti hän kiitää nykyisellä, rutkasti baanaa nielleellä uskollisella ratsullaan aivan kuten tähänkin saakka. Tai ”kunnes ruoste heidät erottaa”, koska tuskinpa tämä ihme-Bemari teknisesti loppuun palaa.
Aktiivinen liikkuja
Erkki Koivula on siis ollut ja on edelleen kovasti innokas liikkuja, autoilija ja Lapin-kävijä. Tämän lisäksi hän on kovasti innokas metsästäjä, aktiivisesti mukana Hankaan Erämiehissä, ja myös kovasti innokas kuntoilija. Joutopäivien perinteiseen Joutohölkkään hän on osallistunut joka kerta vuodesta 1976 alkaen, paitsi vuonna 2007, jolloin oli juuri hölkän hetkellä harmikseen sairasvuoteessa.
Lapsuutensa kesiä Erkki vietti usein veljensä mökillä Uimaniemellä kaikenlaista puuhastellen, kuten ahvenia narraten Ollinsalmen puulossin kannella. Vuodesta 1980 hän on nautiskellut vapaa-ajastaan paljolti omalla mökillään Ruorasmäessä. Ja ajamisen ilosta nykyisellä hopeanharmaalla Bemarillaan siis jo vuodesta 1997 alkaen.
Ja matka jatkuu. Nähtäväksi jää koittaako tälle poikkeuksellisen kestävälle baijerilaiselle vielä joskus museoajoneuvon onnelliset ja lokoisat huilipäivät. Se olisi ne kyllä ansainnut. Aikaisintaan viiden vuoden kuluttua museointi olisi ainakin teoriassa mahdollista. Ellei Erkki ole sitä ennen hankkinut alleen uutta käyttistä, niin tasaisen vauhdin taulukon mukaisesti CCE-390:llä olisi siinä vaiheessa takanaan messevät 1,2 miljoonaa kilometriä.
Marko Nikkanen
YLÄKUVA: “Liike on lääke”, sanotaan. Niin miehelle kuin autollekin. Erkki Koivula & BMW 525 tds.
Loading ...
