Kävin jokunen viikko sitten juttukeikalla paikallisella pientilalla, jossa tätä nykyä vierailee maitoauto joka toinen päivä. Keikalta kotiinpäin ajellessa mieleeni muistui lapsuuden kesät mummolan maatilalla. Mummolaan saapuessa ensimmäisenä pellolla vastassa oli seisoskelevat lehmät, joiden häntien heiluttamisen tulkitsin lapsen mielikuvituksella vilkuttamiseksi.

Navetassa isot ja kovaa ääntä pitävät lehmät aiheuttivat ensin pelkoa pienelle lapsukaiselle. Samassa tahdissa ikävuosien karttuessa myös rohkeus kasvoi ja uskaltauduin tekemään lähempää tuttavuutta lehmien kanssa. Serkkujen kanssa tungimme väkisin mukaan navetalle eläimiä ihmettelemään.

Myös laitumella yritimme päästä silittämään lehmiä, vaikkakin silmien korkeudella ollut sähköpaimen aiheutti jännitystä. Maitoauton huomatessamme säntäsimme kiireesti navetan nurkille, maitokuskin tuliaisista haaveillen. Siinä sitten seisoskeltiin ja seurattiin silmä tarkkana, miten lehmistä lypsetty maito siirtyi ison tankkiauton kyytiin.

Toki maatilan elämään olennaisena osana kuuluivat hajut ja maut. Lannan tuoksu ällötti ensin, mutta siihenkin tottui yllättävän nopeasti – ja olihan siihen tuoreeseen, pehmeään kasaan kiva tallata kumisaappaat jalassa! Puolestaan parhaat maut tulivat ternimaidosta tehdystä uunijuustosta.

Vaikka mummolan lehmät, hevoset, kanat, kissat ja koirat olivat niitä huippujuttuja meille lapsille, toki osallistuimme tilan töihin kykyjemme mukaan. Muistan, kuinka nostimme perunaa, kitkimme kasvimaalta rikkaruohoja ja keräsimme mansikoita. Heinätalkoisiin matkattiin traktorin lavalla ja heinäpaalien seassa oli kiva leikkiä hippaa.

Näin vanhemmalla iällä ja näinä erikoisina aikoina arvostus paikallisten tuottajien tekemän työn merkitykseen on kasvanut. Kenties omat lapsuusmuistot sitä korostavat entisestään, mutta aion jatkossakin tehdä kotimaisia ja paikallisuutta tukevia valintoja. Nämä paikalliset tuottajat tekevät työtään varmasti täydellä sydämellä. Yksikin suomalaisella lipulla merkitty tuote kaupassa tai lähiruokaringin kautta tehty tilaus ovat ensisijaisen tärkeitä tekoja.

Jonna Keihäsniemi

kirjoittaja, joka vielä joskus aikoo osallistua heinänniittotalkoisiin sekä opetella uunijuuston teon.

Tagged with →