Lahden tilalla ja Rutalahden myllyn osalta viritellään parhaillaan sukupolvenvaihdosta hyvin huojentunein ja rauhallisin mielin: syksystä 1996 tilalla myllyään pyörittäneet viljelijämyllärit Maire ja Samuli Huikko ovat pian, jo vuoden 2023 alkupuolella ojentamassa viestikapulaa omalle Laura-tyttärelleen ja tämän puolisolle Johan Björnille.
Näin yhdelle Suomessa enää harvoista jäljellä olevista, kaupallisella pohjalla toimintaansa harjoittavista myllyistä saadaan onnellisesti jatkumoa, mihin pääsevät varmasti osallisiksi ja keskeiseen rooliin myös tilastaan luopuvat Maire ja Samuli. Jatkajat aikovat nimittäin myös myllytilan vastaanottamisen jälkeen pysyä nykyisissä päätoimisissa työtehtävissään: tällä hetkellä hoitovapaalla oleva Laura infran suunnittelijana ja Johan IT-alalla projektipäällikkönä. Samalla maltillisin askelin myllärin työsarkaan perehtyen ja tässä erikoisosaamisessa kehittyen.
Virallisten myllyjen määrä on tosiaan maassamme romahtanut viimeisen 70 vuoden aikana: kun 1950-luvulla Suomessa jauhoi aktiivisesti yli 2.000 myllyä, niin nyt ne voidaan laskea suunnilleen kuuden käden sormilla. Keski-Suomessa ei tiettävästi tällä erää ole toiminnassa kuin kaksi myllyä, Rutalahden lisäksi ainoastaan Lievestuoreella.
Samulin mukaan sitä vastoin itsejauhantaan perustuvat omat kotitarvemyllyt ovat jatkuvasti lisääntyneet. Tähän ja samoin Rutalahden myllyn tuotteiden jatkuvaan kysynnän kasvuun on vaikuttanut mm. eritoten viimeisen 10 vuoden aikana kovassa nosteessa ollut lähiruokabuumi.
Itse viljeltyä, itse jalostettua
Samuli Huikko kertoo, että Rutalahden myllyn tuotteisiin käytetyt viljat on yli 95-prosenttisesti viljelty omalla tilalla, ilman kemiallisia torjunta-aineita ja ne on myös jalostettu valmiiksi omassa myllyssä. Tuoterepertuaariin kuuluu speltti (alkuvehnä) kokojyvänä, rouheena ja kokonaisena ryyninä; kaura kokonaisena ryyninä, hiutaleina ja leseinä; ruis puuro-, piirakka- ja leipäjauhoina ja hiutaleina; sekä ohra. Laura mainitsi, että he ovat jo alustavasti miettineet nykyisten rinnalle myös mahdollisia uusia tuotteita, kuten esimerkiksi runsaasti kasviproteiineja sisältävää hernettä ja papua. Aika näyttää, mihin lopulta ryhdytään.
Lahden tila sijaitsee kivenheiton päässä Joutsan rajasta Jyväskylän puolella, ollen aikaisemmin Korpilahtea. Samuli kuitenkin korostaa, että tilan omista pelloista reilut 20 hehtaaria eli valtaosa on Joutsassa. Omien viljelyssä olevien peltojen kokonaisala on vähän päälle 40 ha, ja kun mukaan lasketaan vielä muutama vuokrahehtaari, niin Rutalahden myllylle kasvaa jauhettavaa ja tilalla jalostettavaa luonnonmukaista raaka-ainetta lähes 50 hehtaarilla. Samulin mukaan peltoala ja sen kokonaistuotto on tämänhetkiseen tuotantokapasiteettiin ja -tiloihin nähden riittävä.
Tulevan, oletettavasti joskus vähintään osa-aikaisen myllärin Johan Björnin Havumäessä sijaitsevalla, nykyisin yhdessä veljensä Henry Laitisen kanssa omistamallaan kotitilalla löytyy tarpeen mukaan kaura- ja ohrapeltoa yhteensä noin 30 ha lisää. Johanille itse viljankasvatus on tuttua puuhaa jo lapsuusvuosilta asti.
Menekkiä riittää hyvin
Rutalahden myllystä saa siis suosituksi tulleita ”puhtaita jauhoja pussissa” monessa muodossa. Samuli muistelee, että joskus vuosia sitten oli kova työ saada tilan tuotteita kauppojen hyllylle myyntiin, mutta nykyisin sellaista ongelmaa ei ole ja menekkiä riittää oikein hyvin. Koska jakelu hoidetaan pitkälti omin voimin, omalla ajoneuvokalustolla, niin jakelupiiriä ei ole haluttu kovin edes laajentaa. Täten Rutalahden myllyn jauho-, rouhe-, ryyni-, hiutale- ja lesepusseja löytyy ostoskärryjä ruokakauppojen hyllyjen välissä työntäville lähinnä vain Joutsasta, Toivakasta, Jyväskylästä, Muuramesta ja Jämsästä. Myös verkkokauppaa on jossain määrin pyöritetty, se on tosin jäänyt varsin pienimuotoiseksi. Tähän nuorempi polvi pistänee jatkossa lisäpaukkuja.
Maatilojen rajusti nousseet energiakustannukset eivät ole ainakaan toistaiseksi juuri ravistelleet Rutalahden myllyä. Tilalle hankittiin hyvin ajoitettuna viime keväänä oma aurinkovoimala sähköntuotantoon ja rakennusten lämmitys puolestaan hoituu lähes täysin hakkeella. Ainoastaan viljankuivurissa tarvitaan rinnan polttoöljyä, mutta ei välttämättä enää kovin kauaa siinäkään.
Marko Nikkanen
YLÄKUVA: Australianpaimenkoirat Valo ja Nano vauhdissa Samuli Huikon (vas.) sekä Laura, Johan, Venla ja Oliver Björnin ympärillä. Taustalla Lahden tilan ja siihen keskeisesti kuuluvan Rutalahden myllyn hienoa peltomaisemaa. Parhaillaan tehdään syysmuokkauksia.
Lue myös muut Omasta maasta -teemajutut:
25 vuoden laatutyö toi kultamitalin Eero Kuusistolle
Rantasen maissikokeilu näyttää onnistuneen
Lypsyrobotti on nykyajan huipputekniikkaa maatiloilla – laite tuo myös joustoa maitotilan arkeen
Loading ...
