Kaikki lukijat eivät varmasti tiedäkään, mitä huipputekniikkaa maatalous nykyään maassamme käyttää. Yksi esimerkki tästä ovat lypsytiloilta löytyvät lypsyrobotit. Ensimmäiset lypsyrobotit Suomeen tulivat 2001. Nykyään jo iso osa Suomen lehmistä lypsetään lypsyrobotin avulla.
Yksi seutukunnan maitotiloista, joiden karja lypsetään robotin avulla, on Heiskalan tila Joutsassa. Samuel ja Kirsi Hölttä ovat erittäin tyytyväisiä vuonna 2020 tehtyyn investoitiin. Valiolle maitoa tuottavalla tilalla on 70 lypsylehmän makuuparsipihatto, ja lisäksi noin 50 päätä nuorta karjaa.
Lypsyrobotti on kone, joka lypsää lehmiä automaattisesti. Robottilypsyssä lehmä hakeutuu lypsettäväksi omatoimisesti, kun se tuntee tarvetta lypsämiseen. Kun lehmä tulee robotille lypsettäväksi, robotti tunnistaa sen kaulapannassa olevan lähettimen avulla.
Laite määrittää lehmien lypsyluvan ja päättää otetaanko lehmä sillä kertaa lypsettäväksi vai ohjataanko se lypsyjärjestelmän ohi. Jos lehmä on jo äskettäin käynyt lypsyllä, ja tulee uudestaan paikalle, kone ohjaa sen ohi.
Ennen lypsyä robotti puhdistaa utareen harjoilla tai vesisuihkulla. Puhdistaminen myös stimuloi utaretta. Vetimien sijainti eli vedinkoordinaatit ovat robotin muistissa ja lisäksi robotin merkin mukaan, robotti käyttää laseria tai konenäköä vetimien tarkan sijainnin havaitsemiseen. Robotti ei tarvitse vedinkuppien kiinnittämiseen ihmisen apua muulloin kuin erityistilanteissa.
Lypsyrobotti lypsää 22,5 tuntia vuorokaudesta. Laitteiston pesuihin menee aikaa lisäksi reilu tunti.
– Lypsyrobotti on koko ajan päällä ympäri vuorokauden, 7 päivää viikossa vuoden jokaisena päivänä, kertoo Samuel Hölttä.
Jokainen lehmä kiertää lypsyrobotilla itse, ja tämä on saatu aikaan käyttämällä ruokintaa ohjaavana tekijänä. Kun lehmä oppii, että menemällä lypsyrobottiin saa ruokaa ja samalla utareet tyhjiksi, niin rotaatio on saatu aikaan. Ja lypsämistä sitten riittääkin, sillä lehmä käy lypsyrobotilla keskimäärin 2,8 kertaa vuorokaudessa.
– Mutta 2,8 on todella keskiarvoluku, sillä poikineet lehmät, joilla on paljon maitoa, saattavat käydä yli 4 kertaa lypsyllä. Sitten on niitä, jotka käyvät alle 2 kertaa, ne täytyy sitten käyttää lypsyllä, jos eivät itse käy. Vain aamuyöllä joskus kello 5.00 tienoilla siellä on hiljainen hetki, muuten lypsämistä tapahtuu käytännössä joka hetki, kertoo Samuel Hölttä.
– Alku tuntui todella hankalalta, kun tuntui siltä, etteivät lehmät voi mitenkään tietää, että siellä pitäisi jonkun olla niistä koko koneessa lypsettävänä. Sitä kesti pari kuukautta, mutta niin ne vain oppivat, kertoo Kirsi Hölttä.
Ennen tilalla oli lypsyasema. Suurin ero entiseen on, ennen lehmät lypsettiin 2 kertaa päivässä, nyt lypsetään koko ajan ja koneet tekevät suurimman osan työstä.
Entinen lypsyaseman avulla järjestetty arki tuntuu Höltistä nyt jälkikäteen ajateltuna erittäin työläältä ja sitovalta. Lypsyaseman aikaan pariskunnan elämä oli järjestetty täysin lypsyaikojen mukaan.
– Lypsyrobotti toi työaikaan paljon joustoa. Suurin hyöty meille tästä on mielestäni ollut, että pystyn nyt hoitamaan lypsypuolen yksin. Lypsyaseman aikaan siihen tarvittiin aina kaksi, ja se edellytti Samuelilta muiden töiden suunnittelua siten, että hän pääsi paikalle viiden aikaan lypsylle, sanoo Kirsi.
Yksi iso motivaatio uudistukselle olivat pariskunnan lasten harrastukset. Ne ovat käytännössä kello 17.00–19.30 välisenä aikana, ja nyt lasten vieminen ja hakeminen niihin onnistuu perheen omin voimin.
– Hankintaa laskettiin siten, että tuotoksen lisääntymisen kautta robotti maksaisi itsensä takaisin tietyssä ajassa. Mutta jo yksin työn järkevöitymisen kautta investointi on kannattanut, kiteyttää Samuel Hölttä.
Myös Kirsi-vaimo pitää robotin myötä tulleesta joustosta arkeen, mikä näkyy vaikkapa siinä, että pystyy ensiksi lähettämään lapset aamulla kouluun ja vasta sitten aloittamaan päivän työt.
– Jo se, että nykyään pystyy viemään lapset itse harrastuksiin, on sitä tavallista arkea. Olemme kokeneet, että nyt ei ole niin kelloon sidottua lypsyn kanssa, mikä on selvästi lisännyt elämänlaatua.
Toki edelleen työ on sitovaa, sillä työviikko on aina 7 päivän mittainen.
Lypsyrobotti on erittäin varmatoiminen. Huoltosopimus tuo huoltomiehen paikalle 4 kertaa vuodessa. Vikojen ennaltaehkäisy on tärkeää, ettei lypsämiseen tule taukoa.
Lehmät syövät koko ajan heinää, eli säilörehua on aina tarjolla niin paljon kuin niille maistuu. Väkirehua eli viljaa ja teollisia rehuja eläimet saavat 8–18 kiloon vuorokaudessa. Heiskalan tila kasvattaa itse nurmen, mistä säilörehu tehdään, sekä myös ohran ja kauran lehmille.
Pihattonavetan toiminnot ovat pääasiassa Kirsi Höltän alaa. Hän käy siellä vähintään 2 kertaa päivässä ruokkimassa ja putsaamassa paikkoja tarkkaillen samalla eläinten hyvinvointia. Robotti antaa omilla analyyseillaan arvokasta tietoa lehmien terveydestä.
Huipputekninen laite analysoi maitoa ja jokaisen lehmän kaulassa roikkuvasta pannasta saatavia tietoja. Laite tutkii koostumukset maidon rasvasta, valkuaisesta, solupitoisuudesta, analysoi sen väriä sekä mittaa koostumusta mittaamalla sähkönjohtokykyä.
Kaikki nämä tiedot lähetetään tietokoneelle. Kirsi Höltän aamukierros pihattonavetassa alkaakin tietokoneelta, jossa hän käy läpi lypsävien terveyshuomioita. Käytännössä robotti analysoi lehmien terveydentilaa niin ennakoiden, ettei ihminen pysty samaan. Mahdollisiin terveyshuoliin pääsee siten käsiksi aiempaa nopeammin, ja tämä taas vaikuttaa myönteisesti eläinten hyvinvointiin. Lypsyrobotin kustannukset olivat reilut 200.000 euroa. Samassa yhteydessä vuonna 2001 valmistunutta navettaa peruskunnostettiin.
Janne Airaksinen
Yläkuva: Navetan toiminnot ovat pääasiassa Kirsi Höltän vastuulla. Jokainen lehmä on yksilö, ja Hölttä käytännössä tuntee jokaisen hoidokkinsa luonteen ja tavat.
Lähteet: Heiskalan tilan väen haastattelu sekä wikipedia.
Lue myös muut Omasta maasta -teemajutut:
25 vuoden laatutyö toi kultamitalin Eero Kuusistolle
Rantasen maissikokeilu näyttää onnistuneen
Rutalahden myllyn tilalla valmistaudutaan sukupolvenvaihdokseen
Loading ...
