Lammastiloilla eletään syksykerinnän aikaa. Keritsemisen myötä lampaat pääsevät eroon paksusta karvastaan ja niiden villa otetaan talteen jatkokäsittelyä varten. Kerintä kuuluu syystöihin myös Tammijärvellä Anna Huuskolan ja Heikki Peltosen Mäentalon tilalla, jossa on runsaat parisataa lammasta – pääasiassa suomenlampaita, mutta pieneltä osin kainuunharmaksiakin.

Mäentalon Lammas & Highland tuottaa karitsanlihaa monessa muodossa, ja lisäksi myyntiin menee villaa, villalankoja ja taljoja. Myyntikanavina ovat suoramyynnin lisäksi jälleenmyyjät, lähialueen myyntitapahtumat sekä Reko-jako.

Toimivin konsepti on Huuskolan ja Peltosen mukaan suoramyynti, tosin siinäkin on lisätyönsä – vaatiihan se arkitöiden ohessa esimerkiksi markkinointia, asiakaspalvelua ja varastonhallintaa. Kiireaikana työt menevätkin välillä päällekkäin. Peltosen mukaan asiakkaat ovat kuitenkin ymmärtäneet melko hyvin sen, ettei isäntäväki välttämättä aina ehdi heti kaupantekoon.

– Siinä mielessä se on ihan hyvä systeemi, että ihmiset ilmoittelevat etukäteen, että mikä heillä on ajatus ja milloin olisivat tulossa, sanoo hän.

Lihasta yli puolet myydään Huuskolan mukaan suoraan tilalta, mutta kauppojen tilauskantakin on ollut kasvussa. Hän ja Peltonen arvelevat lähiruoan tarpeen näkyvän kaupoissakin, kun myyntiin halutaan kotimaista ja paikallista. Muutenkin lähiruoan arvostus on heidän mielestään noussut. Toisaalta Huuskola pohtii, mitä menekin käy, kun nousevat tuotantokustannukset pakottavat nostamaan hintoja.

– Veikkaan, ettei menekki välttämättä laske, mutta ei se nyt välttämättä lisäänny ihan samassa määrin, mitä tässä vähän aikaisemmin.

Anna Huuskola ja Heikki Peltonen hankkivat ensimmäiset lampaat Mäentalon tilalle vuonna 2014. Tuolloin kyse oli vain muutamasta eläimestä, mutta sittemmin päälukua on lisätty merkittävästi. Lampaiden ohella Huuskola ja Peltonen kasvattavat myös ylämaankarjaa.

Suomen Lammasyhdistyksen mukaan Suomen lampaanlihan yhteiskulutuksesta – sisältäen karitsan ja lampaan – vain hieman yli kolmannes on kotimaista lihaa. Yksinomaan karitsanlihan kohdalla osuus on puolet.

Kotimaan lampureina Mäentalon väeltä on kysyttävä, miten näiden mielestä kotimaisen lihan kulutusta saataisiin kasvatettua. He nostavat esiin ensinnäkin Suomen ja muiden tuottajamaiden – suurimpina Australia ja Uusi-Seelanti – tuotannon erot: ulkomailla eläimet laiduntavat läpi vuoden, tilakoot ovat isompia ja lihaa voidaan tuottaa halvemmalla. Suomessa lammastalous on pienimuotoisempaa ja tuotantokustannukset kalliimmat jo siksi, etteivät eläimet voi laiduntaa ympäri vuoden.

– Mutta kyllähän kotimaiset tuottajat pyrkivät panostamaan laatuun, sanoo Anna Huuskola.

Suomessa teurastamoilla, tuottajilla, tukuilla ja kaupoilla on hänen mukaansa hankkeita yhteistyön lisäämiseksi, jotta kotimaista karitsaa saataisiin markkinoille enemmän. Mitä juuri kauppoihin tulee, Huuskola pohtii, että niille lienee ollut helppo ratkaisu tilata isoja määriä ulkomailta. Hän katsookin, että toimijoiden yhteistyökuvioissa olisi kehittämisen paikka.

Valttikortiksi siihen, että kuluttaja valitsisi ennemmin Mäentalon karitsaa kuin ulkomaista lihaa, Heikki Peltonen nimeää tuotantoketjun läpinäkyvyyden. Mäentalon tilalla tuotantoketjua onkin yritetty tehdä läpinäkyväksi, jotta kuluttaja tietää, miten tilan eläimet ovat eläneet ja mitä reittiä pitkin ne matkustavat pöytään.

– Ja kyllähän ihmiset ovat selkeästi enemmän ruvenneet kyselemään kaikkia ruokintajuttuja, että mitä eläimet syövät ja mistä niille rehut tulevat. Semmoiset asiat ovat ruvenneet kiinnostamaan, sanoo Huuskola.

Mäentalon tilalla on tällä hetkellä runsaat parisataa lammasta. Niistä uuhia on noin 80, pässejä on muutama ja loput ovat karitsoja.

Moni vieroksuu lampaanlihaa, koska ajattelee sen maistuvan villasukkamaiselle. Ennakkoluulo tunnetaan Mäentalossakin, mutta tilan väki sanoo, ettei heillä ole vielä villasukan makuista lihaa tullut vastaan. He huomauttavat, että Suomessa myydään ensinnäkin karitsaa, ei vanhemman lampaan lihaa, ja juuri vanhemman lampaan liha maistuu usein voimakkaammalle. Villasukkamaisen maun syynä lienee rasva, jota juuri vanhempiin lampaisiin kertyy.

– Jos rasvaa ei teurastaessa ja leikatessa oteta kunnolla pois, niin sitä kautta se villasukan maku sinne on todennäköisesti päätynyt, sanoo Huuskola.

Tarja Kuikka

Juttu on osa Joutsan Seudun paperi- ja digilehdissä 12.10. julkaistavaa Omasta maasta -teemakokonaisuutta.

Lue myös muut Omasta maasta -teemajutut:

Tommolan tilalla tuotetaan hedelmiä ja marjoja laajalla valikoimalla – puutarhaharrastajille mieleisissä perennatarhoissakin yli 3.500 lajiketta

25 vuoden laatutyö toi kultamitalin Eero Kuusistolle

Rantasen maissikokeilu näyttää onnistuneen

Rutalahden myllyn tilalla valmistaudutaan sukupolvenvaihdokseen

Lypsyrobotti on nykyajan huipputekniikkaa maatiloilla – laite tuo myös joustoa maitotilan arkeen


Tämä artikkeli kuuluu maksuttomiin näyteartikkeleihin, joita julkaistaan viikoittain yksi.

JS Digissä ajantasainen, seitsemänä päivänä viikossa tuoreet uutiset tarjoava uutisvirta käytettävissäsi missä ikinä liikutkin – lisäksi viikoittainen näköislehti kattavine arkistoineen. Saatavilla ja luettavissa vuoden jokaisena päivänä, paikasta riippumatta.

Tilaamalla JS Digin vuodeksi hintaan 49 euroa, saat tuoreita uutisia 13 sentillä per päivä! Tee tilaus tästä