Joutsan Kinolla esitetään kesäaikaa lukuun ottamatta keskimäärin kolme elokuvanäytöstä viikossa, koulujen syys- ja joululomien aikaan hieman ekstraakin. Näytöksiä esittää 6–7 vapaaehtoista koneenkäyttäjää, yhtenä heistä pääkoneenkäyttäjä joutsalainen Juha Lahti.
Pääkoneenkäyttäjänä Lahti valmistelee elokuvanäytökset, eli rakentaa ne tietokoneella elokuvan jakelijalta saaduista tiedostoista. Hän kuvaa hommaa periaatteeksi samanlaiseksi kuin ennen, kun filmejä yhdisteltiin pienemmistä keloista isoihin ja elokuvaan lisättiin esimerkiksi trailerit, mutta nyt työ tehdään tietokoneella.
Näytöspäivänä Lahti tai joku muu koneenkäyttäjä näyttää elokuvan yleisölle. Nykypäivänä tämä voi itsekin katsoa elokuvan salissa, sillä esityslaitteistoa voi ohjata etänä. Jos jotain säädettävää ilmenee, se on Lahden mukaan yleensä elokuvan äänenvoimakkuuksissa, sillä voimakkuudet vaihtelevat.
Niin sanotun rivikoneenkäyttäjän työtä Lahti kuvaa helpoksi. Muistettavaa on paljon, mutta varsinkin alussa muistilista auttaa.
– Se on semmoinen hyvin mekaaninen rutiini, minkä mukaan se pitää tehdä. Mutta siinä ei ole mitään erityistä monimutkaisuutta. Elokuvien rakentaminen on se, missä pitää tietää enemmän.
Digitalisaatio on muuttanut koneenkäyttäjän työtä Lahden mukaan 2000-luvulla merkittävästi. Filmiaikakaudella piti esimerkiksi vaihtaa näytöksen aikana filmikeloja projektoriin 15–20 minuutin välein, ja työ oli fyysisesti raskaampaa ja vaarallisempaa.
Riskit piilivät juuri filmeissä. Aikanaan käytettiin Lahden mukaan nitraattifilmejä, jotka olivat käytännössä tulenherkkää tiiviiseen muotoon pakattua räjähdysainetta. Niiden vaarallisuudesta saatiin ikävä esimerkki syksyllä 1927, kun elokuvateatteripalo vaati Tampereella 21 ihmisen hengen. Filmi oli syttynyt kesken näytöksen palamaan, ja tuli levisi nopeasti ympäri teatteria, eikä teatterissa ollut hätäpoistumisteitä.
Modernimmat filmit eivät olleet Lahden mukaan yhtä paloherkkiä, mutta niidenkin kanssa ongelmana oli esimerkiksi filmin sulaminen. Jos filmi pysähtyi kesken elokuvan, oli sitä valaiseva lamppu niin kuuma, että filmi suli sen kohdalta. Koneenkäyttäjän piti leikata palanut kohta pois ja yhdistää filmi uudelleen. Ennen työ siis vaati erityisosaamista, tietoa ja käsillä tekemisen taidon.
– Nyt tämä on muuttunut insinöörimäiseksi tietokoneella kliksutteluksi, vertaa Lahti.
Elokuvia esitetään Kinolla Suomen ensimmäisen sukupolven digitaalisiin elokuvalaitteisiin kuuluvalla, noin kymmenen vuotta käytössä olleella laitteistolla. Laitteisto on Juha Lahden mukaan reilusti ylittänyt suunnitellun teknisen elinkaarensa ja se on uusittava, sillä uusimmat tiedostot eivät välttämättä toimi sillä ongelmitta.
Yleensä ongelmana on tekstitys. Aiemmin pulma on Lahden mukaan ratkaistu korjaavilla tiedostoilla, mutta jatkossa niitä ei välttämättä ole enää saatavissa. Se tarkoittaa, ettei Kinon kaikissa ulkomaalaisissa elokuvissa olisi toimivaa tekstitystä, eikä tällaisia elokuvia olisi enää järkevä näyttää.
– Kaikki eivät osaa englantia ja varsinkaan vielä vähemmän tunnettuja kieli niin hyvin, huomauttaa Lahti.
Laitteistoa ollaankin uusimassa, ja Kino sai jo keväällä hankintaan Suomen elokuvasäätiöltä runsaan 21.000 euron tuen. Maailmanlaajuisen mikrosirujen ja elektroniikkakomponenttien pulan takia uutta laitteistoa kuitenkin yhä odotellaan.
– Ennen koronaa laitteet olisivat varmasti tulleet kuukaudessa, parhaimmillaan ne olisivat löytyneet maahantuojalta suoraan, vertaa Lahti.
Pandemia on vaikuttanut Kinossa myös näytösmääriin, esimerkiksi vuonna 2019 näytöksiä oli 184, vuonna 2020 146 ja viime vuonna vain 87. Lahti sanoo pandemia-ajan myös tehneen katsojien käyttäytymisestä arvaamattomampaa; tietyt elokuvat eivät välttämättä vedä paljoa väkeä ja toiset vetävät runsaasti. Toisaalta Lahden mukaan näyttäisi siltä, että elokuviin pääsyä on kaivattu.
– Ei täällä ainakaan ole toteutunut se, mitä kaupungeissa pelättiin, että ihmiset tottuvat koronan aikana suoratoistapalveluihin, eivätkä enää tule elokuviin.
Uudet vapaaehtoiset tervetulleita mukaan Kinon toimintaan
Joutsan Kinon toimintaan otetaan Juha Lahden mukaan mielellään uusia vapaaehtoisia. Lahti sanoo, ettei tavallisen koneenkäyttäjän työkään vaadi erityisosaamista, vaan se sopii esimerkiksi lukioikäiselle diginatiiville.
– Jos on perustietotekniikan käyttötaito, osaa käyttää tietokonetta, ei pelkää sitä ja on suhteellisen järjestelmällinen, niin tämä työ on melkein kenen tahansa opittavissa.
Itse Lahti on tietoliikennetekniikan insinööri ja työskentelee päivätyönä koulujen tietotekniikan parissa. Vaikka tietotekniikka ja tietokoneet ovat hänen varsinainen intohimonsa, on hän ollut elokuvaharrastaja jo pitkään.
Jo lapsena hän kävi teatterissa vanhempiensa kanssa ja lukioiässä hän innostui filmeistä toden teolla. Harrastajaksi hänet johdattivat kauhu- ja toimintafilmit, joita hänen kaltaisilleen vhs-harrastajille tuolloin – elokuvansensuurin ollessa Suomessa maailman tiukin – hankittiin leikkaamattomana ulkomailta.
Lahti katsoo yhä paljon elokuvia; Kinon ohella käy hän tilaisuuden tullen muissakin teattereissa ja käyttää kotona suoratoistopalveluita. Genremieltymyksetkin ovat sitten teini-iän laajentuneet. Esimerkkinä viime aikojen hyvistä elokuvista Lahti mainitsee Top Gunin.
– Se oli hyvin tehty toimintaelokuva pitkästä aikaa. Sitä oli ilo katsoa, vaikka se on täysin aivotonta hömppää tavallaan sisällöltänsä.
Tarja Kuikka
Loading ...
