Äskettäin päättynyt Baana 22 -ilmasotaharjoitus herätti monet tahot muistelemaan menneitä. Tässä yksi niistä, missä silloinen teknikkoluutnantti, nykyinen teknikkokapteeni evp. Ahti Ojanen kertoo kokemuksiaan huhtikuulta 1976.

Harjoituksia järjestettiin Joutsassa muuten jo niin taajaan 70-luvulla, että uutisoinnin yhteydessä käytettiin jo Joutsan Seudussakin termiä ”perinteeksi muodostunut”. Ojanen muisteli puhelimessa, että hän osallistui yksin Ilmavoimien Viestikoulun järjestämiin harjoituksiin varalaskupaikalla 70-luvulla kolmena vuonna.

Tämä kyseinen harjoitus on pidetty Ilmavoimien tuolloin julkistetun tiedotteen mukaan 26.–30.4.1976. Mainittakoon, että myös Ahti Ojanen on sitä mieltä, että viimeisin harjoitus Joutsassa ennen tätä syksyä on pidetty vuonna 1978.

”Keväällä 1976 Ilmavoimien Viestikoulu järjesti tukikohtaharjoituksen Joutsan varatukikohdassa. Allekirjoittanut määrättiin tukikohdan päälliköksi. Tukikohdan suunnittelu ja valmistelu aloitettiin jo paria kuukautta aikaisemmin. Tukikohtaan tulivat kaikki tarpeelliset toiminnot jatkuvan lentotoiminnan ylläpitämiseksi.

Kun kaikki palaverit oli pidetty ja tehtävät jaettu, olimme valmiita lähtemään maanantaina autokolonnassa kohti Joutsaa. Tiistaiaamuna kaikki oli valmista tukikohdassa. Lentotoiminta saattoi alkaa.

Siitä tulikin varsin vilkasta, kun eri lennostojen koneet kävivät harjoittelemassa laskeutumista ja nousua uudelta maantiekentältä. Operaatioita oli toistakymmentä joka päivä. Kentällämme kävi vierailulla kaikkia Ilmavoimien koneita MiG:stä DC-kolmoseen. Maantie suljettiin aina puomeilla, kun lennonjohto ilmoitti koneen tulosta tai lähdöstä. Autoilijat eivät panneet pahakseen pientä viivytystä, olivathan he aitiopaikalla lentonäytöksessä.

Tukikohdan toiminta kaikkine toimineen oli siis päässyt hyvään vauhtiin. Torstaina lentotoiminnan loputtua päätimme muutamien kouluttajien kanssa käydä syömässä ja saunassa lähellä olevassa korpihotellissa Joutsenlammella. Minulla oli apurina varsin tomera kokelas, jolle luovutin tehtäväni siksi aikaa, kun olen poissa tukikohdasta.

Lähdimme siis GAZ:lla kohti Joutsenlampea. Siellä hovimestari tuli meidän luoksemme ja kysyi, milloin viemme ravintolan tytöt lentämään. Seisoimme siinä hämmästyneinä, kuka oli sellaista luvannut. Meistä ei alkuviikosta kukaan ollut käynyt hotellilla.

Hovimestari kertoi, että hotellissa on alkuviikon asunut kapteeni Petäjä Ilmavoimista ja Ilmavoimien laskuun. Hän oli luvannut lennätyksen. Ilmavoimat on aika pieni porukka, eikä kukaan meistä tällaista kapteenia tuntenut. Kysyin mistä tämän kapteenin tapaisin. Tarjoilijat kertoivat hänen lähteneen tarkastamaan tukikohtaa.

Silloin soi hälytyskello. Etukäteen ilmoittamatta tukikohtaa ei tarkastaisi edes Ilmavoimien komentaja seurueineen. Nyt on jotain pielessä. Sanoin yhdelle kouluttajista, että päivällinen jää nyt väliin, me lähdemme poliisiasemalle. Muut menkööt syömään.

Otimme taas GAZin allemme ja ajoimme ensin tukikohtaan. Kysyin kokelaalta, oliko hän nähnyt alueella outoa liikettä. Ei ollut. Selitin nopeasti tilanteen ja sanoin, että asia pidetään vain meidän kahden tiedossamme.

Jatkoimme poliisiasemalle, jossa selitin tilanteen nimismiehelle. Hetken keskusteltuamme nimismies ehdotti, että kävisimme hotellilla selvittämässä asioita kahden konstaapelin kanssa.

Hotellilla hovimestari antoi meille oletetun kapteenin majoittumiskortit. Luimme niistä nimen, jonka jo tiesimmekin. Kotiosoitteeksi oli laitettu Rue de Gaulle, Saigon. Katsoimme poliisien kanssa toisiimme ja totesimme, että taidammepa käydä huoneessakin.

Hovimestari avasi oven ja menimme sisään, poliisit varovasti edellä, minä perässä. Huone oli tyhjä, terassille johtava ovi oli auki. Katsoimme tarkemmin ympärillemme. Pari lasia oli yöpöydällä, niissä oli vielä juomaa jäljellä. Meidän tulomme oli huomattu ja huoneesta lähdetty kiireellä. Sängyllä oli joitakin kotimyyntisopimuksia ja kolme pistoolin panosta. Nyt minua alkoi tilanne huolestuttaa.

Päätimme palata tukikohtaan ja katsoa, olisiko mies sittenkin mennyt sinne. Tukikohdassa kokelas kertoi, ettei hän ollut havainnut mitään tavallisuudesta poikkeavaa, vaikka tarkkana oli ollutkin. Poliisit lähtivät pois ja me kokelaan kanssa jäimme tarkkailemaan aluetta. Poliisit olisivat kuitenkin kiitotien toisessa päässä Joutsassa ja puhelinsoitolla saatavissa nopeasti paikalle, jos aihetta ilmenisi.

Ilta kului, mitään ei tapahtunut. Poliisit kävivät vielä ennen puolta yötä sanomassa, että kylälläkään ei ole outoja kulkijoita näkynyt. Yö meni minulta ja kokelaalta vähillä unilla vuorotellen alueella kierrellessä. Seuraava päivä olikin perjantai, jolloin harjoitus päättyi, purimme harjoituksen ja suuntasimme kohti Tikkakoskea. Tapaus unohtui nopeasti.

Myöhemmin huomasin jostain viikkolehdestä jutun huijarista, joka oli aikaisemmin esiintynyt Helsingistä tulleena lääkintöhallituksen tarkastajana, asunut ja nauttinut vieraanvaraisuudesta kolme päivää Lahden varuskunnan Lääkintäkoululla. Hän oli tarkastanut tiloja ja antanut ohjeita kuulosuojainhankinnoista.

Poliisi oli nyt saanut hänet kiinni ja ilmeni, että kyseessä oli lahtelainen mielisairaanhoitaja, joka oli lähtenyt liiaksi mukaan potilaittensa fantasioihin. Jutut menivät läpi, kun ne tarpeeksi hyvin esitettiin. Joutsassa ei mennyt.”

Ahti Ojanen

Yläkuva: Oheinen toimittaja Valto Mäntylän tekemä juttu kuvineen on julkaistu sanomalehti Keskisuomalaisessa 29.4.1976.

Tagged with →