Onko sinulla mielessä joku pyhäpäivä, joka tuntui aivan erityiseltä? Miksi siitä päivästä tuli erityisen hyvä? Aikanamme puhutaan paljon kiireestä ja stressistä. Työpaineet ja muut suorituspaineet häiritsevät arkista elämäämme. Onneksi samaan aikaan käydään keskustelua myös hiljaisuuden ja levon tarpeesta. Ja onneksi meillä on pyhäpäivä, lepopäivä.

Jos emme erota pyhäpäivää muista päivistä, sen virkistävä ja koko olemustamme uudistava vaikutus jää vähäiseksi tai olemattomaksi.   Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen. Olen monta kertaa puhunut itselleni: en kai kuvittele olevani Jumalaa suurempi. Jos Jumala tarvitsi luomistyönsä jälkeen lepopäivää niin enkö minä vajavainen ihminen tarvitse vielä enemmän.

Jeesus vieraili sapatinpäivänä jumalanpalveluksen jälkeen johtavan fariseuksen kodissa. Ohikulkevia ja kierteleviä rabbeja oli tapana kutsua jumalanpalveluksen jälkeen aterialle. Kesken aterian paikalle tuli vesipöhöä sairastava mies. Vesitauti oli parantumaton sairaus. Fariseuksen aterialle osunut mies oli siis kuoleman leimalla varustettu. Kaiken lisäksi vesipöhön luultiin olevan seurausta epäsiveellisestä elämästä. Siksi tämä sairas oli hyvin vaikeassa asemassa ja ehkä epätoivoisenakin etsi parantajaa.

Jeesuksen aikana juutalaisten perinnäissäännöt täydensivät kymmenen käskyn lakia. Sapattisäädöksiä oli kaikkiaan 613. Käskyjä niistä oli 365 eli yksi jokaiselle vuoden päivälle. Kieltoja oli 248. Sapattina ei ollut luvallista sytyttää tulta, ei hypellä, ei taputtaa käsiä, ei kulkea enempää kuin 2000 kyynärää eli yksi kilometri ei käydä sairaan luona jne.! Fariseukset noudattivat tarkkaan näitä kaikkia sääntöjä. Sairas mies ja hänen hätänsä ei ollut fariseusten kiinnostuksen kohteena. Heitä kiinnosti vain se, mitä Jeesus tekisi. Rikkoisiko Jeesus sapattikäskyä vastaan vai jättäisikö sairaan odottamaan arkipäivää?

”Jeesus kosketti miestä, paransi hänet …”(Luuk.14:4). Ja hän kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” (Lk.14:6). Näin Jeesus osoitti, että sapatti (pyhäpäivä) on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Ihmisen Poika on sapatinkin Herra. Levollisia pyhäpäiviä ilman suorituspaineita Jeesuksen hyvässä seurassa!

Tuula Leppämäki

Kirkkoherra